Isovanhempien kokemuksia isovanhemmuudestaan
Kahri, Marika (2012)
Kahri, Marika
Oulun seudun ammattikorkeakoulu
2012
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201305148327
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201305148327
Tiivistelmä
Opinnäytetyöni tarkoituksena on kuvailla isovanhemmuutta isovanhempien näkökulmasta. Lähtökohtana oli ajatus siitä, että isovanhemmuus pohjautuu suurelta osin isovanhemman ja lapsenlapsen väliseen vuorovaikutussuhteeseen. Isovanhemmuus perustuu kolmen eri sukupolven väliseen suhteeseen, jossa keskimmäisellä sukupolvella eli isovanhempien aikuisilla lapsilla on suuri merkitys. Isovanhempana toimimisessa keskeistä on kokemuksellisuus niin isovanhemman kuin lapsenlapsen näkökulmasta.
Opinnäytetyöni on laadullinen tutkimus, johon tutkimusaineiston hankin teemahaastatteluilla. Haastateltavaksi valitsin harkinnanvaraisena näytteenä henkilöitä, joilla on omia biologisia lapsenlapsia. Tutkimusta varten haastattelin kaksi isoäitiä ja yhden isoisän. Toteutin haastattelut pari- ja yksilöhaastatteluina. Haastatteluista saadun aineiston analysoin teoriaohjaavan sisällönanalyysin mukaisesti.
Tutkimustuloksista ilmenee isovanhemmuuden olevan isovanhemmille luonnollinen jatkumo vanhemmasta isovanhemmaksi. Se on heidän mielestään rikkaus. Isovanhemmat haluavat viettää mahdollisimman paljon aikaa yhdessä lastenlastensa kanssa, jonka vuoksi ajan rajallisuus huolettaa etenkin työssäkäyviä isovanhempia. Toisaalta isovanhemmat osallistuvat hyvin tiivisti lastenlastensa hoitoon, vaikka isovanhemmat ovat vielä itse mukana työelämässä.
Tutkimustulosten mukaan keskimmäinen sukupolvi vaikuttaa omalla toiminnallaan ja ratkaisuillaan merkittävästi siihen, miten isovanhemmuus käytännössä toteutuu ja kuinka tiivistä yhteydenpito isovanhempien ja lastenlasten välillä on. Tästä syystä isovanhemmat pitävät tärkeänä hyvien välien säilymistä lastenlastensa vanhempiin. Isovanhempien ja lastenlasten välinen suhde on aitoa kaveruutta. Yhdessä ollessa tehdään asioita, joista lapsi pitää.
Tutkimustulosten mukaisesti isovanhemmuuteen liittyy paljon ihmisiä voimaannuttavia tekijöitä. Isovanhemmuus on yhteiskunnan sosiaalista pääomaa. Tämän ymmärtämisen myötä isovanhemmuuden toteutumista voidaan tukea paremmin sosiaali- ja terveysalan eri toimintaympäristöissä.
Opinnäytetyöni on laadullinen tutkimus, johon tutkimusaineiston hankin teemahaastatteluilla. Haastateltavaksi valitsin harkinnanvaraisena näytteenä henkilöitä, joilla on omia biologisia lapsenlapsia. Tutkimusta varten haastattelin kaksi isoäitiä ja yhden isoisän. Toteutin haastattelut pari- ja yksilöhaastatteluina. Haastatteluista saadun aineiston analysoin teoriaohjaavan sisällönanalyysin mukaisesti.
Tutkimustuloksista ilmenee isovanhemmuuden olevan isovanhemmille luonnollinen jatkumo vanhemmasta isovanhemmaksi. Se on heidän mielestään rikkaus. Isovanhemmat haluavat viettää mahdollisimman paljon aikaa yhdessä lastenlastensa kanssa, jonka vuoksi ajan rajallisuus huolettaa etenkin työssäkäyviä isovanhempia. Toisaalta isovanhemmat osallistuvat hyvin tiivisti lastenlastensa hoitoon, vaikka isovanhemmat ovat vielä itse mukana työelämässä.
Tutkimustulosten mukaan keskimmäinen sukupolvi vaikuttaa omalla toiminnallaan ja ratkaisuillaan merkittävästi siihen, miten isovanhemmuus käytännössä toteutuu ja kuinka tiivistä yhteydenpito isovanhempien ja lastenlasten välillä on. Tästä syystä isovanhemmat pitävät tärkeänä hyvien välien säilymistä lastenlastensa vanhempiin. Isovanhempien ja lastenlasten välinen suhde on aitoa kaveruutta. Yhdessä ollessa tehdään asioita, joista lapsi pitää.
Tutkimustulosten mukaisesti isovanhemmuuteen liittyy paljon ihmisiä voimaannuttavia tekijöitä. Isovanhemmuus on yhteiskunnan sosiaalista pääomaa. Tämän ymmärtämisen myötä isovanhemmuuden toteutumista voidaan tukea paremmin sosiaali- ja terveysalan eri toimintaympäristöissä.