Kuulunko joukkoon? : Yhteisöllisyyden ja osallisuuden kokemuksia Ammattiopisto Luovissa
Vesanen, Sari (2013)
Vesanen, Sari
Humanistinen ammattikorkeakoulu
2013
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2013112618377
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2013112618377
Tiivistelmä
Erityisammattioppilaitoksissa opiskelevat nuoret ovat lähtökohtaisesti suuremmassa vaarassa syrjäytyä yhteiskunnasta kuin niin sanotut tavalliset nuoret. Heidän vammansa tai oppimisen vaikeutensa ovat tekijöitä, jotka sen lisäksi, että aiheuttavat lisähaasteita ammatin opiskelulle ja jokapäiväisessä elämässä pärjäämiselle, ovat myös tekijöitä, jotka voivat vaikeuttaa nuorten sosiaalista kanssakäymistä toisten nuorten kanssa ja tätä kautta rajoittaa mahdollisuuksia yhteisöllisiin kokemuksiin.
Erityisammattioppilaitoksissa nuorille tarjotaan monenlaisia ohjattuja harrastustoimintoja, joiden avulla heitä pyritään tukemaan arkielämäntaitojen oppimisessa ja itsetuntemuksen vahvistamisessa. Taitojen oppimisen rinnalla kulkee koko ajan ajatus yhteisöllisyyden vahvistamisesta ja nuoren tukemisesta kasvussa yhteiskunnan täysivaltaiseksi jäseneksi. Näillä keinoin pyritään pienentämään nuorten syrjäytymisriskiä.
Tämän laadullisen opinnäytetyön tarkoituksena on kartoittaa Ammattiopisto Luovissa, Liperin yksikössä opiskelevien nuorten osallisuuden ja yhteisöllisyyden kokemuksia opiskelijayhteisössä. Kuinka nuoret itse kokevat yhteisöllisyyden ja mikä merkitys ohjatuilla harrastustoiminnoilla on heidän kokemuksiinsa. Mitkä asiat motivoivat nuorta osallistumaan ohjattuihin harrastustoimintoihin ja millaisia osallisuuskokemuksia he niiden kautta saavat. Mikä on opiskelijoiden mielestä ohjaajan rooli harrastustoiminnoissa sekä mikä merkitys kavereilla on yhteisöllisyyden tunteen saavuttamisessa.
Tutkimuskeinona käytin avointa haastattelua. Haastattelin yhtätoista nuorta, jotka opiskelevat Ammattiopisto Luovin Liperin yksikössä. Pyrin valitsemaan haastateltavat nuoret niin, että osa oli aktiivisia harrastajia ohjatuissa harrastuskerhoissa ja osa ei tutkimushetkellä osallistunut mihinkään ohjattuun harrastustoimintaan. Pyrin tutkimustulosten avulla kuvaamaan harrastusten merkitystä ja vaikuttavuutta nuorten elämässä ja kuinka kokemukset eroavat aktiivisten ja passiivisten nuorten välillä.
Tutkimuksestani selvisi, että ohjatuilla harrastustoiminnoilla on selkeä yhteisöllisyyttä vahvistava vaikutus tutkittavien nuorten mielestä. Yhteinen säännöllisesti toistuva toiminta yhdessä toisten nuorten kanssa antoi mieleen jääviä osallisuuskokemuksia ja lisäsi koulussa viihtymistä sekä vähensi turhia poissaoloja. Ohjaajan roolissa korostui auktoriteettius, mikä ei välttämättä ole paras keino kannustaa nuoria osallistumaan harrastuksiin. Tutkimukseni perusteella voidaan päätellä, että harrastustoimintoi-hin kannattaa panostaa ja ohjaajuutta kehittää entistä enemmän sosiokulttuurisen innostamisen suuntaan. Tällä tavoin voitaisiin tavoittaa yhä enemmän nuoria mukaan ohjattuihin harrastustoimintoihin.
Erityisammattioppilaitoksissa nuorille tarjotaan monenlaisia ohjattuja harrastustoimintoja, joiden avulla heitä pyritään tukemaan arkielämäntaitojen oppimisessa ja itsetuntemuksen vahvistamisessa. Taitojen oppimisen rinnalla kulkee koko ajan ajatus yhteisöllisyyden vahvistamisesta ja nuoren tukemisesta kasvussa yhteiskunnan täysivaltaiseksi jäseneksi. Näillä keinoin pyritään pienentämään nuorten syrjäytymisriskiä.
Tämän laadullisen opinnäytetyön tarkoituksena on kartoittaa Ammattiopisto Luovissa, Liperin yksikössä opiskelevien nuorten osallisuuden ja yhteisöllisyyden kokemuksia opiskelijayhteisössä. Kuinka nuoret itse kokevat yhteisöllisyyden ja mikä merkitys ohjatuilla harrastustoiminnoilla on heidän kokemuksiinsa. Mitkä asiat motivoivat nuorta osallistumaan ohjattuihin harrastustoimintoihin ja millaisia osallisuuskokemuksia he niiden kautta saavat. Mikä on opiskelijoiden mielestä ohjaajan rooli harrastustoiminnoissa sekä mikä merkitys kavereilla on yhteisöllisyyden tunteen saavuttamisessa.
Tutkimuskeinona käytin avointa haastattelua. Haastattelin yhtätoista nuorta, jotka opiskelevat Ammattiopisto Luovin Liperin yksikössä. Pyrin valitsemaan haastateltavat nuoret niin, että osa oli aktiivisia harrastajia ohjatuissa harrastuskerhoissa ja osa ei tutkimushetkellä osallistunut mihinkään ohjattuun harrastustoimintaan. Pyrin tutkimustulosten avulla kuvaamaan harrastusten merkitystä ja vaikuttavuutta nuorten elämässä ja kuinka kokemukset eroavat aktiivisten ja passiivisten nuorten välillä.
Tutkimuksestani selvisi, että ohjatuilla harrastustoiminnoilla on selkeä yhteisöllisyyttä vahvistava vaikutus tutkittavien nuorten mielestä. Yhteinen säännöllisesti toistuva toiminta yhdessä toisten nuorten kanssa antoi mieleen jääviä osallisuuskokemuksia ja lisäsi koulussa viihtymistä sekä vähensi turhia poissaoloja. Ohjaajan roolissa korostui auktoriteettius, mikä ei välttämättä ole paras keino kannustaa nuoria osallistumaan harrastuksiin. Tutkimukseni perusteella voidaan päätellä, että harrastustoimintoi-hin kannattaa panostaa ja ohjaajuutta kehittää entistä enemmän sosiokulttuurisen innostamisen suuntaan. Tällä tavoin voitaisiin tavoittaa yhä enemmän nuoria mukaan ohjattuihin harrastustoimintoihin.