Skuld- och skamkänslor hos anhöriga till personer med psykisk ohälsa. En litteraturstudie
Backström, Mathias (2014)
Backström, Mathias
Arcada - Nylands svenska yrkeshögskola
2014
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2014061813117
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2014061813117
Tiivistelmä
Johan Cullberg viittaa Joseph Zubinin teoriaan ns. haavoittuvuus-stressimalliin joka pe-rustuu ajatukseen että ihmiset ovat eri asteisesti haavoittuvia sairastuakseen psykoosisai-rauteen. Henkilöllä jolla on matala haavoittuvuustaso stressitason tulee olla korkea jotta hänelle kehittyy psykoositasoinen sairaus, kun taas henkilö jolla on korkea haavoittu-vuustaso sairaus puhkeaa jo pienen rasituksen myötä. Tämän tutkielman tavoitteena on kartoittaa kuinka hyvin tämä haavoittuvuus-stressimalli soveltuu käytettäväksi sairastu-neen omaisen stigmatisointitilan arvioimiseksi. Vertailukäsitteinä on käytetty syyllisyys- ja häpeätunne, haavoittuvuus, sosiaaliset verkostot ja kriisinkulku. Tutkielman pohjana on käytetty 10 satunnaisesti valittua artikkelia. Menetelmänä on käytetty kvalitatiivista sisällönanalyysia jossa valittuja käsitteitä verrataan artikkeleiden teksteihin.. Vertailussa tulee esiin, että haavoittuvuus-stressimallilla hyvin pitkälle voidaan kuvata ja tunnistaa stigmatisoinnin taustat ja syyt psyykkisesti sairaiden omaisten kuormittumiseen. Käsite sosiaaliset verkostot esiintyi kuvaamaan omaa perhettä ja oli loogisesti läsnä artikkeleissa niissä käsitellyn aiheen vuoksi. Haavoittuvuuskäsite ei ollut kirjaimellisesti läsnä kir-joitetussa tekstissä mutta teksteistä voitiin lukea arkisia kuvauksia ongelmista jotka voi-daan tulkita lisäävän haavoittuvuusriskiä. Tavallisemmin käytetyt ilmaisut olivat: henki-lösuhdeongelmat, omat sairaudet, työttömyys, kehno talous, sosiaalisen kontaktin vä-hyys, pelko, tiedon puute jne. Kolmivaiheinen kriisiteoria eli, alkuhankaluudet, tasaan-tuminen ja palautuminen joka kuvataan vertailumallissa. Esiintyi kaikista vähiten teksti-kuvauksissa. Syynä lienee se, että kriisiteoria ei valituissa artikkeleissa ollut tutkimuksen kohteena. Toki on tunnettua, että kun omainen sairastuu koko muu perhe tulee vahvasti osalliseksi sairastuneen arkeen. Todennäköisyys siihen, että perheenjäsenten kokemukset seuraavat sairastuneen arkea on suuri ja että stigmatisointi seuraa samaa kaavaa kun poti-laan. Tämä tutkielma näyttää, että omaiset tarvitsevat paljon enemmän osaamista ja tukea ja että tuki olisi saatavissa hyvissä ajoin jotta vältyttäisiin siitä suuresta rasituksesta joka nyt kohtaa psyykkisesti sairastuneen omaisia.