Adoptio lapsen oikeutena

Abstract

Opinnäytetyön ”adoptio lapsen oikeutena” tavoitteena on voimassa olevan lainsäädännön avulla selvittää lapsen oikeuksien huomioiminen ennen adoption vahvistamista, adoption edellytykset lapsen kannalta ja adoption oikeusvaikutuksia lapselle. Lähdemateriaali koostuu voimassa olevasta lainsäädännöstä, lain esitöistä, oikeudellisista artikkeleista ja kirjallisuudesta. Ensisijaiset lähteet tässä opinnäytetyössä ovat laki lapseksiottamisesta (1985/153), asetus lapseksiottamisesta (1997/508) ja asetus Suomen kansainvälisten lapseksiottamisasioiden lautakunnasta (1997/509). Tutkimusmenetelmänä käytetään lainoppia ja työ on tutkielmatyyppinen, koska työllä ei ole toimeksiantajaa.

Suomessa on lapseksiottamisesta annetun lain mukaan voimassa vahva adoptio, joka asettaa adoptiolapsen samaan asemaan biologisen lapsen kanssa. Voimassa on lisäksi vuoden 1925 ottolapsista annetun lain aikana vahvistettuja heikkoja adoptioita. Siinä adoptiolapsi ei peri adoptiovanhempien sukulaisia, vaan hän perii oman biologisen sukunsa. Ottolapsineuvonta on pakollinen edellytys Suomessa perheensisäisessä, kansallisessa ja kansainvälisessä adoptiossa ja sen tehtävä on selvittää perusteet adoption vahvistamiselle lapsen edun kannalta. Adoptiolle on säädetty myös muita edellytyksiä, esimerkiksi adoptiohakijoiden täytyy olla 25-vuotiaita. Kansainvälisessä adoptiossa pitää hakea lupa lapseksiottamisasioiden lautakunnalta ennen adoption vahvistamista käräjäoikeudessa. Ottolapsineuvonnan antaman päätöksen perusteella adoptio vahvistetaan käräjäoikeudessa. Adoptio on mahdollista vahvistaa myös ulkomailla.

Oikeusministeriön työryhmä asetettiin kesäkuussa 2009 valmistelemaan uutta adoptiolakia, jonka tarkoitus on löytää yksi viranomainen käsittelemään adoptiota Suomessa. Yhden viranomaisen käytäntö nopeuttaisi tällä hetkellä hidasta adoptioprosessia, mikä auttaisi adoptoitavaa lasta. Lapsen kannalta haitalliset itsenäiset adoptiot on tarkoitus hyväksyä vain tietyissä tapauksissa. Suomalaiset adoptiohakijat voisivat adoptoida itsenäisesti sukulaislapsen valtiosta, jossa ei ole Suomen palveluntarjoajalla yhteistyökumppania. Uuden adoptiolain tehtävä on parantaa oikeusturvaa niin, että kaikista ottolapsineuvonnan päätöksistä voisi valittaa eteenpäin. Lapsen etua palvelemaan on otettu voimassa olevaan lainsäädäntöön adoption purkamattomuus.

Laki lapseksiottamisesta takaa adoptiolapselle biologisen lapsen aseman adoptioperheessä. Adoption oikeusvaikutuksista ongelmallisin lapsen edun kannalta on ottolapsista annetun lain aikana vahvistettu heikko adoptio, koska adoptiolapsi ei ole rintaperillisen asemassa adoptiovanhempien suvussa. Kaikkien adoptioiden muuttamista vahvoiksi adoptioiksi on pidetty vaihtoehtona nykyiselle siirtymäsäännökselle. Uusi adoptiolaki on aiheellinen säätää, koska adoptioprosessissa on epäkohtia lapsen oikeuden kannalta ja lapseksiottamisesta annettu laki ei vastaa tämänhetkiseen tarpeeseen adoptiossa.

The objective of this thesis was to clarify by means of existing legislation the following topics: recognition of the child’s rights before ratification of adoption, the prerequisites for adoption from the child’s viewpoint and the legal effects for the child. Valid legislation, preliminary works of law, judicial articles and literature were used as source material. The primary sources consisted of the Adoption Act (1985/153), the Adoption Decree (1997/508) and the Decree on the Finnish Board of Inter-Country Adoption Affairs (1997/509). Jurisprudence was employed as a research method and the work itself was general type of study since it did not have a principal. Adoption Act sets the adoptive child in the same position as the biological child. Weak adoptions granted according to the act on 1925 foster children are still valid. In a weak adoption the adoptive child does not inherit the relatives of the adoptive parents but he or she inherits his or her own biological family. Adoption counselling is a compulsory prerequisite in internal, national and inter-country adoption in Finland. The task is to clarify the grounds for the granting of the adoption. Furthermore, adoption prerequisites have been adjusted, for example the adoption applicants' age limit is 25 years. In an inter-country adoption the permission must be obtained from the Finnish Adoption Board before granting of adoption in the district court. On the basis of the decision given by the adoption counselling, the adoption is granted in the district court. It is also possible to grant the adoption abroad. A team in the Ministry of Justice was appointed in June 2009 to prepare a new adoption law. The purpose was to discover one authority to deal with the adoption in Finland. One single authority practice would accelerate the slow adoption process and improve the adoptive child‘s position. Independent adoptions are intended to be accepted only in certain cases since it may be harmful for the child. A Finnish adoption applicant could adopt a relative child independently in the country in which the Finnish service provider does not have a partner in cooperation. Consequently, it is the task of the new adoption act to improve the legal protection so that one could appeal against the decision. The adoption cannot be annulled according to the law in force. The Adoption Act guarantees the adoptive child an equal position in relation to the biological child. The most problematic aspect in the case of weak adoption is that the adoptive child has no inheritance rights in the family of adoptive parents. The altering all adoptions into strong adoptions have been considered as an alternative to present transitional provision. It is therefore appropriate to enact a new adoption act since the adoption process includes disadvantages regarding the child's interests. In addition to this the Adoption Act does not respond to the present need in the adoption.