”Myö on pärjätty ihan hyvin, mutt’ eihän tästä piäse paljon mihinkään” : Puolisohoitajan tuen tarve omaishoitotyössä Savonlinnan alueella
Siitonen, Marjut; Särkkä, Elina (2015)
Siitonen, Marjut
Särkkä, Elina
Mikkelin ammattikorkeakoulu
2015
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2015061513385
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2015061513385
Tiivistelmä
Opinnäytetyössä tarkastellaan Savonlinnan alueen omaishoitajien työtä heidän hoitaessaan pitkäaikaissairaita puolisoitaan omassa kodissaan. Opinnäytetyön tarkoitus on selvittää mistä puolisohoitaja saa voimavaroja jaksamiseen ja hyvinvointiin, ja mitä palveluita sekä minkälaista tukea Savonlinnan Itä-Savon sairaanhoitopiiri tarjoaa omaishoitajana toimivalle puolisohoitajalle.
Opinnäytetyössä haastateltiin Savonlinnan erään alueen puolisohoitajia heinäkuussa 2014. Haastattelimme seitsemää puolisohoitajaa heidän kotonaan, omaishoitoperheiden omassa luonnollisessa ympäristössä. Puolisohoitajat ovat yli 70-vuotiaita ikäihmisiä. Tutkimusaineiston keruumenetelmänä käytettiin teemahaastattelua. Kerätyn aineiston analyysimenetelmänä oli teemoittelu. Opinnäytetyö on laadullinen eli kvalitatiivinen tutkimus.
Tutkimustulosten mukaan haastatellut omaishoitajat ovat tyytyväisiä siihen, että omaishoitotilanteessa yhdessä asuminen ja oleminen avioliitossa jatkuvat kuten aiemmin. Osa haastateltavista henkilöistä piti tärkeänä lasten ja lastenlasten yhteydenpitoa. Sosterin tarjoamiin palveluihin ollaan melko tyytyväisiä. Puolison toimintakyvyn muututtua, sairastumisen aikana ja sen jälkeen pidetään huolehtimista läheisestä luonnollisena asiana.
Saatujen tulosten perusteella omaishoitajan oman ajan järjestyminen osoittautui hankalaksi. Omaishoitajien käyttöön jäi vähän omaa aikaa. Puolisohoitajan työ on usein sitovaa ympärivuorokautista hoito- ja hoivatyötä ja sitä pidetään kuormittavana. Suurimpana tuen tarpeena haastatteluissa puolisohoitajat toivat esille hoidettavalle saatavan tilapäisen hoidon järjestymisen silloin, kun puolisohoitaja tarvitsisi satunnaista vapaata osaksi päivää, iltaisin tai viikonloppuisin. Tutkimustulokset toivat esille omaishoitajien taloudellisen tuen vaatimattomuuden ja joskus kohtuuttomaksi muodostuneen verotuksen suuruuden. Lisäksi haastateltavat osoittivat, että puolisohoitajat ovat huolissaan omasta jaksamisestaan, toimintakyvystään ja terveydestään sekä hoidettavan terveydestä.
Jatkotutkimus voisi selvittää miten nykyiset tarjolla olevat kuntoutusjaksot ja kuntoutuspalvelut tukevat ja auttavat jaksamaan puolisohoitajaa omaishoitotyössä. Lisäksi voisi selvittää miten omaishoitajien työn arvostus ja sitovuus saataisiin näkyväksi omaishoitajan palkkioihin ja samalla selvittää omaishoidon tuen verotuksellinen näkökulma.
Opinnäytetyössä haastateltiin Savonlinnan erään alueen puolisohoitajia heinäkuussa 2014. Haastattelimme seitsemää puolisohoitajaa heidän kotonaan, omaishoitoperheiden omassa luonnollisessa ympäristössä. Puolisohoitajat ovat yli 70-vuotiaita ikäihmisiä. Tutkimusaineiston keruumenetelmänä käytettiin teemahaastattelua. Kerätyn aineiston analyysimenetelmänä oli teemoittelu. Opinnäytetyö on laadullinen eli kvalitatiivinen tutkimus.
Tutkimustulosten mukaan haastatellut omaishoitajat ovat tyytyväisiä siihen, että omaishoitotilanteessa yhdessä asuminen ja oleminen avioliitossa jatkuvat kuten aiemmin. Osa haastateltavista henkilöistä piti tärkeänä lasten ja lastenlasten yhteydenpitoa. Sosterin tarjoamiin palveluihin ollaan melko tyytyväisiä. Puolison toimintakyvyn muututtua, sairastumisen aikana ja sen jälkeen pidetään huolehtimista läheisestä luonnollisena asiana.
Saatujen tulosten perusteella omaishoitajan oman ajan järjestyminen osoittautui hankalaksi. Omaishoitajien käyttöön jäi vähän omaa aikaa. Puolisohoitajan työ on usein sitovaa ympärivuorokautista hoito- ja hoivatyötä ja sitä pidetään kuormittavana. Suurimpana tuen tarpeena haastatteluissa puolisohoitajat toivat esille hoidettavalle saatavan tilapäisen hoidon järjestymisen silloin, kun puolisohoitaja tarvitsisi satunnaista vapaata osaksi päivää, iltaisin tai viikonloppuisin. Tutkimustulokset toivat esille omaishoitajien taloudellisen tuen vaatimattomuuden ja joskus kohtuuttomaksi muodostuneen verotuksen suuruuden. Lisäksi haastateltavat osoittivat, että puolisohoitajat ovat huolissaan omasta jaksamisestaan, toimintakyvystään ja terveydestään sekä hoidettavan terveydestä.
Jatkotutkimus voisi selvittää miten nykyiset tarjolla olevat kuntoutusjaksot ja kuntoutuspalvelut tukevat ja auttavat jaksamaan puolisohoitajaa omaishoitotyössä. Lisäksi voisi selvittää miten omaishoitajien työn arvostus ja sitovuus saataisiin näkyväksi omaishoitajan palkkioihin ja samalla selvittää omaishoidon tuen verotuksellinen näkökulma.