Henkilöstömäärän ja henkilöstökulujen sopeuttamisen suunnitelmallisuus kuntaliitostilanteessa : Case Kouvola
Horppu, Taru (2015)
Horppu, Taru
Kymenlaakson ammattikorkeakoulu
2015
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2015100515119
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2015100515119
Tiivistelmä
Tämän opinnäytetyön tavoitteena oli tarkastella kuntaliitostilanteen suomia mahdollisuuksia sopeuttaa kunnan henkilöstömäärää ja henkilöstökuluja ja sitä, kuinka suunnitelmallisesti Kouvolan kaupunki on pystynyt näitä mahdollisuuksia hyödyntämään.
Tutkimusmenetelmäksi valikoitui case-tutkimus, jossa käytettiin kvalitatiivisia ja kvantitatiivisia tiedonhankintatapoja. Aineistoa koottiin laajasti erilaisista lähteistä, ja sitä tulkittiin havainnoimalla ja vertaamalla käytäntöä teoriaan.
Tutkimuksen viitekehys rakentui kuntaliitoksen, henkilöstösuunnittelun, luonnollisen poistuman ja yt-menettelyn määrittelystä. Työn kannalta merkittävinä käsitteinä nähtiin myös irtisanomissuoja, sillä kuntaliitoksissa sillä on ollut ratkaiseva vaikutus kuntien henkilöstösuunnitteluun. Case-tutkimuksen kohteena oli yksi kuntaliitos, Kouvola. Case Kouvolassa vietiin teoria käytännön tasolle ja tarkasteltiin Kouvolan kaupungin henkilöstöön liittyviä tavoitteita ja verrattiin kuntaliitoksen jälkeisiä muutoksia teoriaosiossa tutkittuihin näkökulmiin.
Tutkimus osoittaa, että henkilöstösuunnittelu kuntasektorilla yleensä, ja kuntaliitostilanteessa erityisesti, on ongelmallista. Liitostilanne aiheuttaa kunnalle paineita henkilöstön vähentämiseksi monien päällekkäisyyksien vuoksi, mutta toisaalta irtisanomissuoja hidastaa henkilöstömäärän sopeutusta ja lisäksi byrokraattinen järjestelmä ja siihen mukautuneet asenteet vaikeuttavat helposti päätöksentekoa. Kunnan henkilöstöorganisaatio on laaja ja monitasoinen, joten sen yksinkertaistaminen vaatii tarkkoja suunnitelmia, ja sitä, että kaupungin virkajohto sekä luottamushenkilöt seisovat tavoitteiden takana. Esimerkiksi Kouvolan tapauksessa tavoitteeksi asetettu määrällinen vähennystavoite saavutettiin henkilöstön ikärakenteen vuoksi luonnollisen poistuman kautta jo irtisanomissuojan aikana ja pian sen jälkeen, joten lisävähennyksille ei nähty tarvetta. Luonnollisen poistuman takia vähentymiset kuitenkin tapahtuivat eri toimialoilta sattumanvaraisesti. Uusilla rekrytoinneilla on toki pystytty paikkaamaan liiallista vähenemistä, mutta mikäli johonkin yksikköön olisi jäänyt edelleen päällekkäistä työvoimaa, sen vähentämiseksi ei ole ryhdytty toimenpiteisiin. Huomioimatta ei kuitenkaan voi jättää sitä tosiseikkaa, että tulevaisuudessa kunta saattaa painiskella pikemminkin työvoimapulasta johtuvien ongelmien parissa.
Tutkimusmenetelmäksi valikoitui case-tutkimus, jossa käytettiin kvalitatiivisia ja kvantitatiivisia tiedonhankintatapoja. Aineistoa koottiin laajasti erilaisista lähteistä, ja sitä tulkittiin havainnoimalla ja vertaamalla käytäntöä teoriaan.
Tutkimuksen viitekehys rakentui kuntaliitoksen, henkilöstösuunnittelun, luonnollisen poistuman ja yt-menettelyn määrittelystä. Työn kannalta merkittävinä käsitteinä nähtiin myös irtisanomissuoja, sillä kuntaliitoksissa sillä on ollut ratkaiseva vaikutus kuntien henkilöstösuunnitteluun. Case-tutkimuksen kohteena oli yksi kuntaliitos, Kouvola. Case Kouvolassa vietiin teoria käytännön tasolle ja tarkasteltiin Kouvolan kaupungin henkilöstöön liittyviä tavoitteita ja verrattiin kuntaliitoksen jälkeisiä muutoksia teoriaosiossa tutkittuihin näkökulmiin.
Tutkimus osoittaa, että henkilöstösuunnittelu kuntasektorilla yleensä, ja kuntaliitostilanteessa erityisesti, on ongelmallista. Liitostilanne aiheuttaa kunnalle paineita henkilöstön vähentämiseksi monien päällekkäisyyksien vuoksi, mutta toisaalta irtisanomissuoja hidastaa henkilöstömäärän sopeutusta ja lisäksi byrokraattinen järjestelmä ja siihen mukautuneet asenteet vaikeuttavat helposti päätöksentekoa. Kunnan henkilöstöorganisaatio on laaja ja monitasoinen, joten sen yksinkertaistaminen vaatii tarkkoja suunnitelmia, ja sitä, että kaupungin virkajohto sekä luottamushenkilöt seisovat tavoitteiden takana. Esimerkiksi Kouvolan tapauksessa tavoitteeksi asetettu määrällinen vähennystavoite saavutettiin henkilöstön ikärakenteen vuoksi luonnollisen poistuman kautta jo irtisanomissuojan aikana ja pian sen jälkeen, joten lisävähennyksille ei nähty tarvetta. Luonnollisen poistuman takia vähentymiset kuitenkin tapahtuivat eri toimialoilta sattumanvaraisesti. Uusilla rekrytoinneilla on toki pystytty paikkaamaan liiallista vähenemistä, mutta mikäli johonkin yksikköön olisi jäänyt edelleen päällekkäistä työvoimaa, sen vähentämiseksi ei ole ryhdytty toimenpiteisiin. Huomioimatta ei kuitenkaan voi jättää sitä tosiseikkaa, että tulevaisuudessa kunta saattaa painiskella pikemminkin työvoimapulasta johtuvien ongelmien parissa.