Hoitajien avustustaitojen kehittäminen muistisairaiden päivittäisten toimintojen tukemisessa kinestetiikkaa oppimalla

Abstract

Opinnäytetyö toteutettiin osallistavana kehittämistyönä, jonka tavoitteena oli kehittää muistisairaiden asiakkaiden kanssa työskentelevien hoitajien avustustaitoja kinestetiikkaa oppimalla. Kehittämistyössä oli mukana Kuusiokuntien terveyskuntayhtymän psykogeriatrisen osaston hoitajat sekä Suomen Ki-nestetiikkayhdistys ry. Kehittämistyö pohjautui kinestetiikan voimavaralähtöiseen toimintamalliin, jossa vuorovaikutus, ihmisen liikkuminen, ihmisen toiminnot ja ympäristö ovat keskeisessä asemassa. Kinestetiikan tavoitteena on potilaan toimintakyvyn ylläpitäminen ja kuntoutuminen sekä sosiaali- ja terveysalan ammattilaisten tuki- ja liikuntaelimistön terveyden ja työhyvinvoinnin tukeminen. Kines-tetiikan vaikuttavuudesta on olemassa niukasti tutkimustietoa.

Kehittämistyömme tavoitteena oli selvittää, hoitohenkilökunnan näkökulmasta henkisesti ja fyysisesti kuormittavia tekijöitä muistisairaiden kanssa työskenneltäessä ja miten kinestetiikalla ilmenneisiin haasteisiin voitaisiin vastata. Kehittämismenetelminä käytettiin osallistavia menetelmiä, joita olivat työpajat ja kenttäpäivät. Työpajoihin osallistui 21 osaston hoitotyötä toteuttavaa hoitajaa. Työpajojen sekä kenttäpäivien päävetäjänä toimi Suomen Kinestetiikkayhdistys ry:n rekisteröimä kouluttaja. Tiedonkeruumenetelminä käytettiin kyselylomakkeita, päiväkirjoja sekä ryhmähaastattelua, joita ana-lysoitiin teemoittelulla.

Tulosten mukaan potilaiden avustustilanteet sekä siirrot olivat vaativia potilaan haasteellisen käyttäy-tymisen sekä toimintakyvyn heikkenemisen vuoksi. Hoitohenkilökunta koki saaneensa kinestetiikasta hyötyä ja helpotusta avustustilanteisiin. Kinestetiikan käyttäminen avustustilanteissa oli keventänyt hoitajien työtä ja kinestetiikka auttoi hoitohenkilökuntaa ymmärtämään paremmin liikkumisen peri-aatteita. Potilaan oma osallistuminen avustustilanteisiin koettiin aktiivisempana, jolloin haasteellinen käyttäytyminen oli vähäisempää. Useampi hoitaja motivoitui käyttämään kinestetiikkaa ja oli valmis muuttamaan vanhoja työskentelytapoja, saaden kinestetiikasta uuden yhtenäisen toimintamallin avus-tustilanteisiin. Opinnäytetyön tuloksia voidaan hyödyntää kehitettäessä muistisairaiden hoitotyötä.

This thesis was implemented as an inclusive development project in order to improve nurses’ skills to assist clients suffering from memory disorders by learning the kinaesthetic method. The staff of the Kuusiokunta Municipal Federation’s psychogeriatric ward and The Finnish Kinaesthetic Association took part in this project. The project was based on the empowerment-oriented model of the kinaes-thetic method wherein interaction, movement and the functions of the human body combined with the environment are in a central position. The aim of the kinaesthetic method is to rehabilitate and maintain the clients’ physical functions and to further support the musculoskeletal system and occu-pational well-being of healthcare professionals. Research data concerning the effects of the kinaes-thetic method is scarce.

The aim of our project was to examine challenging and physically demanding situations that nurses encounter while assisting their clients with memory disorders and the possible benefits gained by using the kinaesthetic method. The development process included inclusive events, such as work-shops and field days. 21 nurses from the ward participated in the workshops. These events were run by a licensed instructor from The Finnish Kinaesthetic Association. The data was collected by using questionnaires, diaries and group interviews that were thematised.

According to the results, assisting and moving the clients was demanding due to their challenging behaviour and diminished state of physical health. The nurses felt that the kinaesthetic method had brought ease and other benefits to these situations thus helping them to understand the principles of movement better. The clients were also seen as more active in taking part while being assisted and showing less reluctant behaviour. More and more of the nurses became convinced of the kin-aesthetic method, and they were willing to change their old working habits in order to create a new and uniform method for assistance. The results of this thesis can be used in developing the nursing care of persons with memory disorders.