Uimakoulu vesipelkoisille lapsille
Grönfors, Vappu (2015)
Grönfors, Vappu
Satakunnan ammattikorkeakoulu
2015
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2015112517733
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2015112517733
Tiivistelmä
Uimataito mielletään suomalaisten kansalaistaidoksi. Vesi elementtinä tarjoaa mahdollisuuksia monenlaiselle liikkujalle, rajoituksista huolimatta. Vedessä liikkuminen on mahdollista sellaisilla tavoilla, jotka maalla eivät onnistu. Monet eivät kuitenkaan pääse nauttimaan vedessä liikkumisen ilosta, koska uimataidon oppimista haittaavat puutteellinen tietämys vedestä ja sen ominaisuuksista tai vedenpelko.
Tässä toiminnallisessa opinnäytetyössä järjestettiin esikouluikäisille lapsille suunnattu uimakoulu, tarkoituksena kehittää vesipelkoisten lasten uinninohjausmenetelmää. Teoriassa etsittiin perusteita vedenpelolle aistienkäsittelyn, psykofyysisen ja motorisen kehittymisen näkökulmista. Pilottiryhmän tavoitteena oli saavuttaa alkeisuimataito viiden päivän uimakoulussa. Toteutuskertojen leikit ja harjoitteet suunniteltiin teoriaan pohjautuen. Menetelmien toimivuutta arvioitiin täyttämällä arviointilomake ensimmäisellä ja viimeisellä uintikerralla, arviointilomakkeessa oli alkeisuintitaitoja, joiden perusteella lasten suoriutumista ja kehittymistä havainnoitiin. Vedenpelon ilmenemistä havainnoitiin toteutuskerroilla seuraamalla lasten käyttäytymistä.
Toteutusryhmäläiset oppivat muut alkeisuintitaidot, mutta kunnon alkeisuimataidon saavuttamiseksi alkeisuinteja täytyy harjoitella enemmän. Tiedonkeruun perusteella vedenpelkoon mahdollisesti vaikuttavia asioita olivat aikaisemmat kokemukset ja lapsen temperamentti, yliherkkä reagointi aistimuksiin tai häiriöt aistienkäsittelyssä, lapsen motorisen kehityksen hidas tahti ja siihen liittyvä epävarmuus. Toteutuksessa vedenpelko esiintyi usealla teoriaosuudessa käsitellyllä tavalla. Tehokkaimpia harjoituksia vedenpelon voittamiseksi olivat toistaen tehdyt leikkeihin yhdistetyt uintiharjoitteet ja rentoutumisharjoitukset. Toiminnallisen osuuden havaintojen perusteella rakentui ohjaussuunnitelma vesipelkoisten lasten uimakoululle.
Jatkossa vesipelkoisille suunnattua ryhmää voisi järjestää eri-ikäisille, koska osa teoriapohjasta pätee iästä riippumatta. Esikouluikäisten vesipelkoisten lasten uimakoulua tulee kehittää ja kokeilla menetelmien toimivuutta esimerkiksi pidemmällä toteutusjaksolla. Leikkejä, harjoitteita ja etenkin rentoutumisharjoituksia kehittämällä saataisiin uusia ulottuvuuksia uinninopetukseen ja yhä useampi voisi oppia uimaan.
Tässä toiminnallisessa opinnäytetyössä järjestettiin esikouluikäisille lapsille suunnattu uimakoulu, tarkoituksena kehittää vesipelkoisten lasten uinninohjausmenetelmää. Teoriassa etsittiin perusteita vedenpelolle aistienkäsittelyn, psykofyysisen ja motorisen kehittymisen näkökulmista. Pilottiryhmän tavoitteena oli saavuttaa alkeisuimataito viiden päivän uimakoulussa. Toteutuskertojen leikit ja harjoitteet suunniteltiin teoriaan pohjautuen. Menetelmien toimivuutta arvioitiin täyttämällä arviointilomake ensimmäisellä ja viimeisellä uintikerralla, arviointilomakkeessa oli alkeisuintitaitoja, joiden perusteella lasten suoriutumista ja kehittymistä havainnoitiin. Vedenpelon ilmenemistä havainnoitiin toteutuskerroilla seuraamalla lasten käyttäytymistä.
Toteutusryhmäläiset oppivat muut alkeisuintitaidot, mutta kunnon alkeisuimataidon saavuttamiseksi alkeisuinteja täytyy harjoitella enemmän. Tiedonkeruun perusteella vedenpelkoon mahdollisesti vaikuttavia asioita olivat aikaisemmat kokemukset ja lapsen temperamentti, yliherkkä reagointi aistimuksiin tai häiriöt aistienkäsittelyssä, lapsen motorisen kehityksen hidas tahti ja siihen liittyvä epävarmuus. Toteutuksessa vedenpelko esiintyi usealla teoriaosuudessa käsitellyllä tavalla. Tehokkaimpia harjoituksia vedenpelon voittamiseksi olivat toistaen tehdyt leikkeihin yhdistetyt uintiharjoitteet ja rentoutumisharjoitukset. Toiminnallisen osuuden havaintojen perusteella rakentui ohjaussuunnitelma vesipelkoisten lasten uimakoululle.
Jatkossa vesipelkoisille suunnattua ryhmää voisi järjestää eri-ikäisille, koska osa teoriapohjasta pätee iästä riippumatta. Esikouluikäisten vesipelkoisten lasten uimakoulua tulee kehittää ja kokeilla menetelmien toimivuutta esimerkiksi pidemmällä toteutusjaksolla. Leikkejä, harjoitteita ja etenkin rentoutumisharjoituksia kehittämällä saataisiin uusia ulottuvuuksia uinninopetukseen ja yhä useampi voisi oppia uimaan.