Pakurikäävän hyödyntäminen koivikoiden ensiharvennuksessa
Ruuska, Ilkka; Turunen, Joni (2016)
Ruuska, Ilkka
Turunen, Joni
Karelia-ammattikorkeakoulu (Pohjois-Karjalan ammattikorkeakoulu)
2016
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201604204634
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201604204634
Tiivistelmä
Koivikoiden ensiharvennukset ovat usein huonosti tuottavia. Tässä opinnäytetyössä tutkittiin sitä, parantaako pakurin kasvattaminen talousmetsäkoivikoissa ensiharvennusten kannattavuutta. Tutkimuksessa käytettiin hyväksi Luonnonvarakeskuksen ja Itä-Suomen Yliopiston pakurin kasvatusta koskevasta yhteishankkeesta saatua tietoa. Siinä tutkimuksessa Luonnonvarakeskus tutkii pakurin kasvatuksen mahdollisuutta ja sen onnistumista muuten lähinnä huonosti tuottavissa metsissä.
Pakurin kasvatuksen kannattavuutta tarkasteltiin kolmen eri maakunnan alueella: Etelä-Savossa, Pohjois-Karjalassa sekä Kainuussa. Opinnäytetyössä tehdyt laskennat ovat suoritettu Motti-ohjelmiston ja Microsoft Excelin avulla.
Tutkimuksen perusteella pakurin kasvatuksella voidaan lisätä ensiharvennuksen kannattavuutta, edellyttäen, että pakurin kilohinta, sen istutus- ja korjuukustannukset sekä pakurin kasvu ja istutuksen onnistuminen ovat Luonnonvarakeskukselta saatujen tulosten tasolla. Tutkimuksesta kävi myös ilmi, että pakurin kasvatuksen kannattavuus oli paras Etelä-Savossa ja vastaavasti huonoin kaikkein pohjoisimmassa eli Kainuussa.
Tutkimuksen tulokset eivät ole riittävä pakurin kasvatuksen kannattavuuden todelliseen mittaamiseen, sillä pakuria ei ole vielä kasvatettu Suomessa. Ne kuitenkin antavat tiettyjä raja-arvoja jotka vaaditaan, että kasvatus on tutkimuksissa käytetyillä alueilla kannattavaa.
Pakurin kasvatuksen kannattavuutta tarkasteltiin kolmen eri maakunnan alueella: Etelä-Savossa, Pohjois-Karjalassa sekä Kainuussa. Opinnäytetyössä tehdyt laskennat ovat suoritettu Motti-ohjelmiston ja Microsoft Excelin avulla.
Tutkimuksen perusteella pakurin kasvatuksella voidaan lisätä ensiharvennuksen kannattavuutta, edellyttäen, että pakurin kilohinta, sen istutus- ja korjuukustannukset sekä pakurin kasvu ja istutuksen onnistuminen ovat Luonnonvarakeskukselta saatujen tulosten tasolla. Tutkimuksesta kävi myös ilmi, että pakurin kasvatuksen kannattavuus oli paras Etelä-Savossa ja vastaavasti huonoin kaikkein pohjoisimmassa eli Kainuussa.
Tutkimuksen tulokset eivät ole riittävä pakurin kasvatuksen kannattavuuden todelliseen mittaamiseen, sillä pakuria ei ole vielä kasvatettu Suomessa. Ne kuitenkin antavat tiettyjä raja-arvoja jotka vaaditaan, että kasvatus on tutkimuksissa käytetyillä alueilla kannattavaa.