Selkäydinvammapotilaan puolison kokemuksia henkisestä tuesta
Kilkkilä, Tanja; Vehmas, Päivi (2016)
Kilkkilä, Tanja
Vehmas, Päivi
Tampereen ammattikorkeakoulu
2016
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201605096586
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201605096586
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tarkoituksena oli kartoittaa Akson ry:lle selkäydinvammapotilaan puolison kokemuksia henkisestä tuesta. Opinnäytetyön tehtävinä oli selvittää mitä henkinen tuki puolisolle tarkoittaa, kuvata puolison kokemuksia henkisestä tuesta sekä kerätä ideoita joita voidaan hyödyntää puolison henkisen tuen kehittämisessä. Tavoitteena oli lisätä tietoa henkisen tuen keinoista hoitotyössä työskenteleville ja kehittää omaisten tukitoimintaa. Opinnäytetyö tehtiin laadullista menetelmää käyttäen. Aineisto kerättiin teemahaastatteluilla (n=4) ja analysoitiin aineistolähtöisellä sisällönanalyysillä.
Opinnäytetyön tulosten mukaan henkisen tuen kuvaukset liittyivät vuorovaikutukseen, läsnäoloon, voimavarojen tukemiseen sekä konkreettiseen apuun. Henkistä tukea oli saatavilla heti puolison vammauduttua. Tuloksista ilmeni, että puolisoiden saamassa henkisessä tuessa koettiin kuitenkin puutteita. Haastateltavat puolisot kaipasivat enemmän osallistamista hoitotyöhön ja päätöksentekoon. Puolisot tunsivat itsensä usein ulkopuoliseksi kuntoutusprosessissa. Heidän jaksamistaan ei huomioitu riittävästi. Sosiaaliselta tukiverkostolta saatu tuki koettiin tärkeäksi alusta lähtien puolison vammauduttua. Se auttoi jaksamaan henkisesti stressaavassa tilanteessa. Tulosten mukaan puolisoille kohdistettua vertaistukea ei ollut riittävästi saatavilla. Selkäydinvammautuneiden puolisot näkivät kehityskohteina etenkin omaisille tarjottavan vertaistuen. Vertaistukea toivottiin toisen vammautuneen puolisolta, jolla olisi mahdollisimman samankaltainen tilanne kuin itsellä. Hoitohenkilökunnalta toivottiin enemmän tietoa henkisen tuen keinoista ja yhteydenottotahoista.
Tuloksia voidaan hyödyntää puolisoille tarkoitetun vertaistuen kehittämisessä. Kehittämisehdotuksena esitetään omaisille säännöllisesti järjestettäviä yhteisiä tilaisuuksia, joissa heidän on mahdollista jakaa kokemuksiaan ja tutustua samassa tilanteessa oleviin. Halukkaiden vammautuneiden puolisoiden yhteystiedot kerättäisiin, ja ne olisivat vertaistukea kaipaavien saatavilla. Hoitotyöntekijöiden tietoa tulisi lisätä puolisoiden henkisen tuen tarpeesta ja keinoista lisäkoulutuksen ja keskustelujen avulla. Jatkotutkimusaiheena olisi mielenkiintoista selvittää myös selkäydinvammapotilaan puolison kokemuksia tiedollisesta tuesta sekä miten perhekeskeisempää hoitoa voisi lisätä selkäydinvammapotilaiden kohdalla
Opinnäytetyön tulosten mukaan henkisen tuen kuvaukset liittyivät vuorovaikutukseen, läsnäoloon, voimavarojen tukemiseen sekä konkreettiseen apuun. Henkistä tukea oli saatavilla heti puolison vammauduttua. Tuloksista ilmeni, että puolisoiden saamassa henkisessä tuessa koettiin kuitenkin puutteita. Haastateltavat puolisot kaipasivat enemmän osallistamista hoitotyöhön ja päätöksentekoon. Puolisot tunsivat itsensä usein ulkopuoliseksi kuntoutusprosessissa. Heidän jaksamistaan ei huomioitu riittävästi. Sosiaaliselta tukiverkostolta saatu tuki koettiin tärkeäksi alusta lähtien puolison vammauduttua. Se auttoi jaksamaan henkisesti stressaavassa tilanteessa. Tulosten mukaan puolisoille kohdistettua vertaistukea ei ollut riittävästi saatavilla. Selkäydinvammautuneiden puolisot näkivät kehityskohteina etenkin omaisille tarjottavan vertaistuen. Vertaistukea toivottiin toisen vammautuneen puolisolta, jolla olisi mahdollisimman samankaltainen tilanne kuin itsellä. Hoitohenkilökunnalta toivottiin enemmän tietoa henkisen tuen keinoista ja yhteydenottotahoista.
Tuloksia voidaan hyödyntää puolisoille tarkoitetun vertaistuen kehittämisessä. Kehittämisehdotuksena esitetään omaisille säännöllisesti järjestettäviä yhteisiä tilaisuuksia, joissa heidän on mahdollista jakaa kokemuksiaan ja tutustua samassa tilanteessa oleviin. Halukkaiden vammautuneiden puolisoiden yhteystiedot kerättäisiin, ja ne olisivat vertaistukea kaipaavien saatavilla. Hoitotyöntekijöiden tietoa tulisi lisätä puolisoiden henkisen tuen tarpeesta ja keinoista lisäkoulutuksen ja keskustelujen avulla. Jatkotutkimusaiheena olisi mielenkiintoista selvittää myös selkäydinvammapotilaan puolison kokemuksia tiedollisesta tuesta sekä miten perhekeskeisempää hoitoa voisi lisätä selkäydinvammapotilaiden kohdalla