Human Rights in Urban Search and Rescue
Juurikko, Riku; Raitio, Rickhard (2016)
Juurikko, Riku
Raitio, Rickhard
Laurea-ammattikorkeakoulu
2016
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201605106935
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201605106935
Tiivistelmä
Tämän opinnäytetyön tarkoituksena on tutkia ihmisoikeuksia koskien urbaaneja etsintä- ja pelastusoperaatioita (USAR) erityisesti Euroopassa. Ymmärtääksemme ihmisoikeuksien suhdet- ta USAR-operaatioissa tutkiminen aloitettiin määrittämällä olennaisimmat ihmisoikeudet analysoimalla kansainvälisiä säädöksiä.
Päätutkimusmenetelmänä työssä toimi kirjallisuuskatsaus, jonka avulla selvitettiin olennaisimmat pelastustyöhön liittyvät ihmisoikeuksia koskevat ohjeet ja viitekehykset. Lisäksi tutkimuksen kohteena olivat raportit aiemmin tapahtuneista onnettomuuksista sekä alan ammattilaisille kohdistettu kysely, jolla pyrittiin selvittämään, kuinka ohjeistukset toteutuvat käy- tännössä.
Tutkimustulokset osoittavat, että etenkin USAR-operaatioiden välittömässä yhteydessä ihmisoikeuksia ei ole tutkittu ja tarkasteltu riittävästi. Suuri osa tutkituista ohjeistuksista ja viitekehyksistä ottaa huomioon ihmisoikeudet kriisitilanteissa, kuten luonnonkatastrofeissa ja siviilikriiseissä, mutta lähinnä pidemmällä aikavälillä huomioiden asioita kuten tilapäismajoitus, ravinnon saanti sekä turvallisuus.
Haastattelut ja onnettomuustutkintaraportit osoittavat, että vaikka ihmisoikeudet näyttäisivät Suomessa olevan hyvässä tilassa, niitä ei ole alan ammattilaisten parissa erityisesti huomioitu.
Päätutkimusmenetelmänä työssä toimi kirjallisuuskatsaus, jonka avulla selvitettiin olennaisimmat pelastustyöhön liittyvät ihmisoikeuksia koskevat ohjeet ja viitekehykset. Lisäksi tutkimuksen kohteena olivat raportit aiemmin tapahtuneista onnettomuuksista sekä alan ammattilaisille kohdistettu kysely, jolla pyrittiin selvittämään, kuinka ohjeistukset toteutuvat käy- tännössä.
Tutkimustulokset osoittavat, että etenkin USAR-operaatioiden välittömässä yhteydessä ihmisoikeuksia ei ole tutkittu ja tarkasteltu riittävästi. Suuri osa tutkituista ohjeistuksista ja viitekehyksistä ottaa huomioon ihmisoikeudet kriisitilanteissa, kuten luonnonkatastrofeissa ja siviilikriiseissä, mutta lähinnä pidemmällä aikavälillä huomioiden asioita kuten tilapäismajoitus, ravinnon saanti sekä turvallisuus.
Haastattelut ja onnettomuustutkintaraportit osoittavat, että vaikka ihmisoikeudet näyttäisivät Suomessa olevan hyvässä tilassa, niitä ei ole alan ammattilaisten parissa erityisesti huomioitu.