Potilaan peruselintoimintahäiriöiden varhainen tunnistaminen ja hoidon aloittaminen : Koulutusmallin kehittäminen Etelä-Savon sairaanhoitopiirissä
Hyöppinen, Niina (2016)
Hyöppinen, Niina
Savonia-ammattikorkeakoulu
2016
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201605259858
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201605259858
Tiivistelmä
Potilas jonka peruselintoiminnoissa, hengityksessä, verenkierrossa tai tajunnassa, ilmenee merkittävä häiriö tai riskioire on kriittisesti sairas eli hätätilapotilas. Peruselintoimintahäiriöiden varhaisella tunnistamisella voidaan ennaltaehkäistä potilaalle haitallisia tapahtumia. Potilaan tilan heikkenemistä ei kuitenkaan aina tunnisteta riittävän ajoissa ja potilaan tarvitsema hoito viivästyy tai se ei ole riittävää. Vuodeosaston henkilökunta toimii kriittisesti sairaan potilaan hoitoketjussa tärkeimpänä lenkkinä tunnistamalla riittävän varhain potilaan tilanteen, hälyttämällä asianmukaista lisäapua ja aloittamalla viivytyksettä tilanteen vaatimat hoitotoimenpiteet. Sairaanhoitajien jatkuvalla ja systemaattisella koulutuksella voidaan lisätä ratkaisevasti heidän osaamistaan, kliinistä päätöksentekokykyään sekä kriittisen sairauden tunnistamiseen ja hoidon aloittamiseen liittyviä käytännön taitojaan.
Opinnäytetyö toteutettiin kehittämistyönä ja sen tarkoitus oli suunnitella ja tuottaa potilaan peruselintoimintahäiriöiden varhaisen tunnistamisen ja hoidon aloittamisen koulutusmalli Etelä-Savon sairaanhoitopiirille. Koulutusmalli toimii pääkouluttajien työkaluna hoitohenkilökunnan koulutusten järjestämisessä. Koulutusmallin mukaisilla koulutuksilla voidaan parantaa potilasturvallisuutta lisäämällä hoitohenkilökunnan osaamista potilaan hätätilanteita ennakoivien merkkien varhaisessa tunnistamisessa ja hoidon aloittamisessa. Opinnäytetyön päätavoitteena on parantaa olemassa olevan peruselintoimintahäiriöiden tunnistamiseen liittyvän koulutuksen laatua Etelä-Savon sairaanhoitopiirissä.
Potilaan peruselintoimintahäiriöiden varhaisen tunnistamisen ja hoidon aloittamisen koulutusmalli tuotettiin teoreettisen viitekehyksen ja asiantuntijalausuntojen pohjalta. Koulutusmalli rakentuu heikkenevän potilaan hoitoon liittyvistä sairaanhoitajan toimintarooleista (tunnistaja, raportoija, toimija), toimintaroolien mukaisista hoitotyötä tukevista työkaluista sekä koulutuksen rakenteesta ja viitteellisestä ajankäyttösuunnitelmasta. Koulutusmallin sisältö tarkastettiin ja arvioitiin mallin rakentamisvaiheessa lääketieteen asiantuntijan avulla. Valmis koulutusmalli arvioitiin järjestämällä koulutusmallin mukainen koulutustilaisuus ja pyytämällä hoitotyön ja koulutustyön asiantuntijoina koulutukseen osallistuneilta palaute. Palautteen mukaan koulutusmallin mukainen koulutus on kokonaisuutena hyvä, mutta tiivistämällä teoriaa ja keskittymällä enemmän käytännön harjoitteluun, mallin nähtiin palvelevan paremmin vuodeosastojen sairaanhoitajia. Mallia on muokattu saadun palautteen perusteella.
Johtopäätöksenä voidaan todeta, että kehitetty koulutusmalli voi parantaa olemassa olevan koulutuksen laatua Etelä-Savon sairaanhoitopiirissä tuomalla koulutukseen laajempaa näkökulmaa ja uusia menetelmiä potilaan peruselintoimintahäiriöiden varhaiseen tunnistamiseen ja hoidon aloittamiseen.
Opinnäytetyö toteutettiin kehittämistyönä ja sen tarkoitus oli suunnitella ja tuottaa potilaan peruselintoimintahäiriöiden varhaisen tunnistamisen ja hoidon aloittamisen koulutusmalli Etelä-Savon sairaanhoitopiirille. Koulutusmalli toimii pääkouluttajien työkaluna hoitohenkilökunnan koulutusten järjestämisessä. Koulutusmallin mukaisilla koulutuksilla voidaan parantaa potilasturvallisuutta lisäämällä hoitohenkilökunnan osaamista potilaan hätätilanteita ennakoivien merkkien varhaisessa tunnistamisessa ja hoidon aloittamisessa. Opinnäytetyön päätavoitteena on parantaa olemassa olevan peruselintoimintahäiriöiden tunnistamiseen liittyvän koulutuksen laatua Etelä-Savon sairaanhoitopiirissä.
Potilaan peruselintoimintahäiriöiden varhaisen tunnistamisen ja hoidon aloittamisen koulutusmalli tuotettiin teoreettisen viitekehyksen ja asiantuntijalausuntojen pohjalta. Koulutusmalli rakentuu heikkenevän potilaan hoitoon liittyvistä sairaanhoitajan toimintarooleista (tunnistaja, raportoija, toimija), toimintaroolien mukaisista hoitotyötä tukevista työkaluista sekä koulutuksen rakenteesta ja viitteellisestä ajankäyttösuunnitelmasta. Koulutusmallin sisältö tarkastettiin ja arvioitiin mallin rakentamisvaiheessa lääketieteen asiantuntijan avulla. Valmis koulutusmalli arvioitiin järjestämällä koulutusmallin mukainen koulutustilaisuus ja pyytämällä hoitotyön ja koulutustyön asiantuntijoina koulutukseen osallistuneilta palaute. Palautteen mukaan koulutusmallin mukainen koulutus on kokonaisuutena hyvä, mutta tiivistämällä teoriaa ja keskittymällä enemmän käytännön harjoitteluun, mallin nähtiin palvelevan paremmin vuodeosastojen sairaanhoitajia. Mallia on muokattu saadun palautteen perusteella.
Johtopäätöksenä voidaan todeta, että kehitetty koulutusmalli voi parantaa olemassa olevan koulutuksen laatua Etelä-Savon sairaanhoitopiirissä tuomalla koulutukseen laajempaa näkökulmaa ja uusia menetelmiä potilaan peruselintoimintahäiriöiden varhaiseen tunnistamiseen ja hoidon aloittamiseen.