Ultraäänihoidon vaikutus sääriluun rasitusmurtumien paranemiseen
Kaartinen, Eemeli (2016)
Kaartinen, Eemeli
Lapin ammattikorkeakoulu
2016
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2016061613136
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2016061613136
Tiivistelmä
Opinnäytetyöni on systemaattinen kirjallisuuskatsaus, jolla pyrittiin selvittämään ultraäänihoidon vaikutusta sääriluun rasitusmurtumien paranemiseen. Tutkimuskysymykseni oli; Miten ultraäänihoito vaikuttaa konservatiivisesti hoidettujen sääriluun rasitusmurtumien paranemiseen? Lisäksi alakysymyksenä oli; Minkälaisia hoitoasetuksia käytettiin sääriluun rasitusmurtumien ultraäänihoidossa?
Systemaattisen kirjallisuuskatsauksen aineiston kokoamiseen käytettiin kahdeksaa tietokantaa ja yhtä tiedonhakupalvelua. 725 hakutulosta käytiin läpi, joiden joukosta kirjallisuuskatsaukseen lopulta valikoitui kolme alkuperäistutkimusta. Alkuperäistutkimusten laadunarviointiin käytettiin Van Tulder-menetelmää tai sairaanhoitajaliiton alkuperäistutkimusten laadun arviointikriteeristön mukaelmaa.
Opinnäytetyöni tulosten mukaan ultraäänellä hoidetun sääriluun rasitusmurtuman paraneminen saattaa nopeutua. Ultraäänihoito voi mahdollistaa vertailuryhmiä nopeamman paluun urheiluharjoittelun tai sotilaskoulutuksen pariin. Tulokset sisälsivät myös huomion, että ultraäänellä hoidetuissa rasitusmurtumissa kliinisten tutkimusten mukaan parantuneelta vaikuttava murtuma, ei välttämättä ole vielä täydellisesti luutunut radiologisten tutkimusten mukaan. Rasitusmurtuman paranemisvaiheeseen liittyvä poikkeama kliinisten ja radiologisten tutkimusten välillä saattaa johtua ultraäänen turvotusta ja kipua vähentävistä vaikutuksista. Läpikäytyjen tutkimusten ja lähdekirjallisuuden perusteella voidaan todeta, että luun murtumien hoitoon käytetyn ultraäänen perusasetuksista vallitsee konsensus, ultraäänihoidon tulee olla matalatehoista ja sykkivää.
Työn johtopäätöksenä oli, että sääriluun rasitusmurtumien hoitoon voidaan käyttää matalatehoista sykkivää ultraääntä, kun tavoitteena on mahdollisimman nopea palaaminen potilaalle normaaleihin aktiviteetteihin. Samalla on kuitenkin muistettava, että näyttö menetelmän puolesta ei toistaiseksi ole vahvaa ja aihe vaatii edelleen lisätutkimuksia.
Systemaattisen kirjallisuuskatsauksen aineiston kokoamiseen käytettiin kahdeksaa tietokantaa ja yhtä tiedonhakupalvelua. 725 hakutulosta käytiin läpi, joiden joukosta kirjallisuuskatsaukseen lopulta valikoitui kolme alkuperäistutkimusta. Alkuperäistutkimusten laadunarviointiin käytettiin Van Tulder-menetelmää tai sairaanhoitajaliiton alkuperäistutkimusten laadun arviointikriteeristön mukaelmaa.
Opinnäytetyöni tulosten mukaan ultraäänellä hoidetun sääriluun rasitusmurtuman paraneminen saattaa nopeutua. Ultraäänihoito voi mahdollistaa vertailuryhmiä nopeamman paluun urheiluharjoittelun tai sotilaskoulutuksen pariin. Tulokset sisälsivät myös huomion, että ultraäänellä hoidetuissa rasitusmurtumissa kliinisten tutkimusten mukaan parantuneelta vaikuttava murtuma, ei välttämättä ole vielä täydellisesti luutunut radiologisten tutkimusten mukaan. Rasitusmurtuman paranemisvaiheeseen liittyvä poikkeama kliinisten ja radiologisten tutkimusten välillä saattaa johtua ultraäänen turvotusta ja kipua vähentävistä vaikutuksista. Läpikäytyjen tutkimusten ja lähdekirjallisuuden perusteella voidaan todeta, että luun murtumien hoitoon käytetyn ultraäänen perusasetuksista vallitsee konsensus, ultraäänihoidon tulee olla matalatehoista ja sykkivää.
Työn johtopäätöksenä oli, että sääriluun rasitusmurtumien hoitoon voidaan käyttää matalatehoista sykkivää ultraääntä, kun tavoitteena on mahdollisimman nopea palaaminen potilaalle normaaleihin aktiviteetteihin. Samalla on kuitenkin muistettava, että näyttö menetelmän puolesta ei toistaiseksi ole vahvaa ja aihe vaatii edelleen lisätutkimuksia.