AUSTENIITTISIEN RUOSTUMATTOMIEN TERÄKSIEN MIG/MAG-HITSAUSSAUMOJEN LUJUUDEN HALLINTA : EN 1.4404
Harrinkoski, Markus (2016)
Harrinkoski, Markus
Lapin ammattikorkeakoulu
2016
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2016062013243
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2016062013243
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tavoitteena oli selvittää, onko nykyisillä hitsauslisäaineilla mahdol-lista saada aikaan austeniittisia ruostumattomia teräksiä hitsattaessa lujempi hit-saussauma kuin perusainevetokokeessa. Taustalla oli asiakaslähtöinen tarve, jossa ongelman muodosti säiliöstandardin SFS-EN 14015:2005 kohta 17.2.3.2 a) ”Liitoksen vetokokeessa kappaleen on murruttava perusaineen kohdalta”. Veto-kokeet tehtiin laajassa käytössä olevalla EN 1.4404 ruostumattomalla teräksellä, jonka kanssa ongelmia oli ilmennyt, kahdella erillä hitsauslisäaineella. Hitsauslisäaineista toinen oli halkaisijaltaan 1 mm paksua umpilankaa ja toinen 1,2 mm paksua täytelankaa.
Selvitys on tarpeellinen, koska nykyiset ruostumattoman standarditeräksen lujuu-det ovat sellaisia, että on haasteellista saada markkinoilla tarjolla olevilla hitsaus-lisäaineilla aikaan sellainen liitos, jossa puhtaan hitsiaineen lujuus on selvästi perusainetta suurempi.
Tuloksista ilmeni, etteivät läheskään kaikki vetokoesauvat katkenneet perusaineen kohdalta, vaan jopa yli puolet katkesi hitsisaumasta. Tämä aiheuttaakin ongelman, koska nykyiset ruostumattomat teräkset ovat huomattavasti lujempia kuin saatavilla olevat hitsauslisäaineet. Standardiin 14015:2005 tulisikin kohta 17.2.3.2 a) ”Liitoksen vetokokeessa koekappaleen on murruttava perusaineen kohdalta” muuttaa paremmin nykytilannetta vastaavaksi. Tämän opinnäytetyön merkitystä voidaan pitää huomiota herättävänä, koska nykyinen standardijärjes-telmä ei pysy kehityksen nopeassa vauhdissa mukana.
Selvitys on tarpeellinen, koska nykyiset ruostumattoman standarditeräksen lujuu-det ovat sellaisia, että on haasteellista saada markkinoilla tarjolla olevilla hitsaus-lisäaineilla aikaan sellainen liitos, jossa puhtaan hitsiaineen lujuus on selvästi perusainetta suurempi.
Tuloksista ilmeni, etteivät läheskään kaikki vetokoesauvat katkenneet perusaineen kohdalta, vaan jopa yli puolet katkesi hitsisaumasta. Tämä aiheuttaakin ongelman, koska nykyiset ruostumattomat teräkset ovat huomattavasti lujempia kuin saatavilla olevat hitsauslisäaineet. Standardiin 14015:2005 tulisikin kohta 17.2.3.2 a) ”Liitoksen vetokokeessa koekappaleen on murruttava perusaineen kohdalta” muuttaa paremmin nykytilannetta vastaavaksi. Tämän opinnäytetyön merkitystä voidaan pitää huomiota herättävänä, koska nykyinen standardijärjes-telmä ei pysy kehityksen nopeassa vauhdissa mukana.