Psykososiaalisen tuen johtaminen : Sosiaali-ja terveysviranomaisten alueellinen yhteistyö järjestöjen ja kirkon kanssa
Lehtonen, Jaana (2016)
Lehtonen, Jaana
Laurea-ammattikorkeakoulu
2016
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2016112417256
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2016112417256
Tiivistelmä
Opinnäytetyössä tutkittiin psykososiaalisen tuen alueellisen yhteistyön, johtamisen ja viestinnän keskeisiä tekijöitä sosiaali- ja terveysviranomaisten, järjestöjen ja kirkon välillä eri puolilla Suomea. Tavoitteena oli tehostaa vapaaehtoisten ja viranomaisten yhteistyötä. Teoreettista viitekehitystä ohjasivat Turvallisuuskomitean julkaisu (Innola, E. 2014) ja Yhteiskunnan Turvallisuusstrategia (Puolustusministeriö 2010).
Opinnäytetyö toteutettiin tutkimuksellisena kehittämistyönä laadullisella menetelmällä. Aineisto kerättiin teemahaastatteluilla henkilöiltä, joilla katsottiin olevan kokemusta psykososiaalisen tuen valmiussuunnittelusta ja käytännön kokemusta päivittäisonnettomuuksien tai suuronnettomuustilanteiden psykososiaalisesta tuesta. Tiedonkeruu teemahaastatteluiden avulla suoritettiin 10.03.2016-11.05.2016 välisenä aikana ja haastateltavien joukko muodostui lopulta yhdestätoista vastaajasta, jotka olivat Lapin, Kymenlaakson, Keski-Suomen, Pirkanmaan, Satakunnan, Uudenmaan ja Etelä-Karjalan alueilta. Aineiston keräämisessä oli huomioitu tasapuolinen edustus tutkittavista organisaatioista. Kirkon, järjestöjen, sairaanhoitopiirin ja kunnallisen sosiaali- ja kriisipäivystyksen edustajien lisäksi haastateltavina oli kaksi asiantuntijaa, joilla katsottiin olevan merkittävä kokemus psykososiaalisen tuen järjestämisestä akuuteissa traumaattisissa kriiseissä. Jokainen haastattelu litteroitiin ja analysoitiin teoriaohjaavan sisällönanalyysin keinoin. Näin toimien saatiin tutkimuskysymysten ympärille vastauksia ja niiden perusteella kyettiin kokoamaan alueellisen yhteistyön toimintakorttimalli, johon psykososiaalisen tuen yhteistyötä, koordinaatiota ja johtamista voidaan aloittaa kokoamaan.
Tutkimuksen keskeisinä tuloksina ilmeni, että psykososiaalisen tuen johtamisen keskeiset asiat ovat toiminnan ennalta määritelty struktuuri, etukäteissuunnittelu ja näiden edellä mainittujen pohjalle rakentuva tilannejohtaminen. Struktuurin tärkeimpänä asiana esiin vastaajat nostivat alueellisten yhtenäisten mallien sekä käytännön ohjeiden tarpeen. Etukäteissuunnittelussa korostuivat yhteistyösopimusten ja valmiussuunnitelmien jalkauttaminen harjoituksien kautta sekä arjessa tehtävä yhteistyö. Haastateltavat toivat esiin hyvin samanlaisen näkökulman psykososiaalisen tuen päivittäistoiminnan johtamisen haasteista. Yhteistä kaikille haastateltaville oli, että he näkivät psykososiaalisen tuen johtamisen onnistumisen mahdollistajina tasalaatuisen hälyttämisen sekä toimivan yhteistyön.
Ensisijaisesti tärkeänä yhteistyötahona mainittiin muut viranomaiset, joiden kanssa koettiin tarvittavan erityisesti lisää yhteisymmärrystä. Järjestöjen ja kirkon kanssa tehtävän yhteistyön määrä ja syvyys vaihteli aluekohtaisesti suuresti. Hälyttäminen oli sattumanvaraista ja tiedon tapahtuneesta kuvattiin usein tulevan epävirallista reittiä. Samanaikaisesti tilannejohtamisen olennaisimpana tekijänä nähtiin oikea-aikainen tehtävälle hälyttäminen. Tämän koettiin vaikuttavan olennaisesti tilannekuvaan, resurssien hallintaan ja sitä kautta koko psykososiaalisen tuen johtamiseen.
Opinnäytetyö toteutettiin tutkimuksellisena kehittämistyönä laadullisella menetelmällä. Aineisto kerättiin teemahaastatteluilla henkilöiltä, joilla katsottiin olevan kokemusta psykososiaalisen tuen valmiussuunnittelusta ja käytännön kokemusta päivittäisonnettomuuksien tai suuronnettomuustilanteiden psykososiaalisesta tuesta. Tiedonkeruu teemahaastatteluiden avulla suoritettiin 10.03.2016-11.05.2016 välisenä aikana ja haastateltavien joukko muodostui lopulta yhdestätoista vastaajasta, jotka olivat Lapin, Kymenlaakson, Keski-Suomen, Pirkanmaan, Satakunnan, Uudenmaan ja Etelä-Karjalan alueilta. Aineiston keräämisessä oli huomioitu tasapuolinen edustus tutkittavista organisaatioista. Kirkon, järjestöjen, sairaanhoitopiirin ja kunnallisen sosiaali- ja kriisipäivystyksen edustajien lisäksi haastateltavina oli kaksi asiantuntijaa, joilla katsottiin olevan merkittävä kokemus psykososiaalisen tuen järjestämisestä akuuteissa traumaattisissa kriiseissä. Jokainen haastattelu litteroitiin ja analysoitiin teoriaohjaavan sisällönanalyysin keinoin. Näin toimien saatiin tutkimuskysymysten ympärille vastauksia ja niiden perusteella kyettiin kokoamaan alueellisen yhteistyön toimintakorttimalli, johon psykososiaalisen tuen yhteistyötä, koordinaatiota ja johtamista voidaan aloittaa kokoamaan.
Tutkimuksen keskeisinä tuloksina ilmeni, että psykososiaalisen tuen johtamisen keskeiset asiat ovat toiminnan ennalta määritelty struktuuri, etukäteissuunnittelu ja näiden edellä mainittujen pohjalle rakentuva tilannejohtaminen. Struktuurin tärkeimpänä asiana esiin vastaajat nostivat alueellisten yhtenäisten mallien sekä käytännön ohjeiden tarpeen. Etukäteissuunnittelussa korostuivat yhteistyösopimusten ja valmiussuunnitelmien jalkauttaminen harjoituksien kautta sekä arjessa tehtävä yhteistyö. Haastateltavat toivat esiin hyvin samanlaisen näkökulman psykososiaalisen tuen päivittäistoiminnan johtamisen haasteista. Yhteistä kaikille haastateltaville oli, että he näkivät psykososiaalisen tuen johtamisen onnistumisen mahdollistajina tasalaatuisen hälyttämisen sekä toimivan yhteistyön.
Ensisijaisesti tärkeänä yhteistyötahona mainittiin muut viranomaiset, joiden kanssa koettiin tarvittavan erityisesti lisää yhteisymmärrystä. Järjestöjen ja kirkon kanssa tehtävän yhteistyön määrä ja syvyys vaihteli aluekohtaisesti suuresti. Hälyttäminen oli sattumanvaraista ja tiedon tapahtuneesta kuvattiin usein tulevan epävirallista reittiä. Samanaikaisesti tilannejohtamisen olennaisimpana tekijänä nähtiin oikea-aikainen tehtävälle hälyttäminen. Tämän koettiin vaikuttavan olennaisesti tilannekuvaan, resurssien hallintaan ja sitä kautta koko psykososiaalisen tuen johtamiseen.