Sairaanhoitajien kokemuksia kuolevan potilaan kivunhoidosta sairaalassa
Bärling, Sanna; Haaraoja, Johanna (2016)
Bärling, Sanna
Haaraoja, Johanna
Tampereen ammattikorkeakoulu
2016
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2016120519105
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2016120519105
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tarkoituksena oli kartoittaa sairaanhoitajien kokemuksia kuolevan potilaan kivunhoidosta sairaalassa. Työ toteutettiin Hatanpään sairaalan kolmella eri vuodeosastolla. Opinnäytetyön tehtävinä oli selvittää, millainen on hyvä kuolema, millaisia kokemuksia sairaanhoitajilla oli kuolevan potilaan hoitotyöstä ja kivunhoidosta sairaalassa sekä millaisia haasteita sairaanhoitajat kokivat kuolevan potilaan kivunhoidossa. Opinnäytetyön tavoitteena oli tuottaa tietoa siitä, kuinka sairaanhoitajat kokevat kuolevan potilaan kivunhoidon osastoilla. Opinnäytetyön aineisto kerättiin kvalitatiivisella menetelmällä haastattelemalla parihaastatteluina kuutta eri sairaanhoitajaa kolmelta eri osastolta. Teemahaastattelun kysymykset muodostuivat tutkimuskysymysten pohjalta. Aineisto analysoitiin aineistolähtöisellä sisällönanalyysillä.
Opinnäytetyön tulosten perusteella potilaan hyvä kuolema nähtiin kivuttomuutena sekä hänen omien toiveidensa kunnioituksena. Kuolevan potilaan hoitotyötä toteutettiin sairaalassa potilaan fyysisiin, psyykkisiin, sosiaalisiin ja hengellisiin tarpeisiin vastaamalla. Tuloksista ilmeni, että eniten kiinnitettiin huomiota potilaan fyysisiin tarpeisiin sekä haluttiin luoda potilaalle turvallinen ja rauhallinen kuolema. Omaiset olivat myös vahvasti hoitotyössä apuna ja heidän kohtaamistaan pidettiin tärkeänä. Tulokset osoittivat, että kuolevan potilaan kivunhoito koettiin sairaalassa ajoittain haastavaksi. Sairaalassa potilasta monesti saatettiin hoitaa aktiivihoidoilla, vaikka hän oli jo lähellä kuolemaa. Saattohoitopäätöksiä ei tehty tarpeeksi ajoissa, jolloin oireenmukainen hoito ja kivunhoito jäivät viime hetkeen. Lääkäreiden vaihtuvuus hankaloitti kivunhoidon toteutumista ja voimakkaita kipulääkkeitä ei uskallettu määrätä. Sairaalan resurssit ja kiire vaikuttivat myös osaltaan kuolevan potilaan hoitotyöhön. Sairaanhoitajat toivoivat enemmän koulutuksia sekä lääkäreille että itselleen kuolevan potilaan hoitotyöstä ja kivunhoidosta.
Opinnäytetyöstä saatuja tuloksia voidaan hyödyntää kuolevan potilaan kivunhoidon parantamiseen sairaalassa. On tärkeää, että lähestyvä kuolema tunnistettaisiin ja osattaisiin tehdä päätöksiä oireenmukaisesta hoidosta ajoissa. Hoitohenkilökunnalla tulisi olla yhteiset toimintaohjeet ja ammattitaito niiden toteuttamiseen. Heillä täytyy myös olla rohkeutta puuttua epäkohtiin, jotta saataisiin toteutettua laadukasta kuolevan potilaan hoitoa myös sairaalassa.
Opinnäytetyön tulosten perusteella potilaan hyvä kuolema nähtiin kivuttomuutena sekä hänen omien toiveidensa kunnioituksena. Kuolevan potilaan hoitotyötä toteutettiin sairaalassa potilaan fyysisiin, psyykkisiin, sosiaalisiin ja hengellisiin tarpeisiin vastaamalla. Tuloksista ilmeni, että eniten kiinnitettiin huomiota potilaan fyysisiin tarpeisiin sekä haluttiin luoda potilaalle turvallinen ja rauhallinen kuolema. Omaiset olivat myös vahvasti hoitotyössä apuna ja heidän kohtaamistaan pidettiin tärkeänä. Tulokset osoittivat, että kuolevan potilaan kivunhoito koettiin sairaalassa ajoittain haastavaksi. Sairaalassa potilasta monesti saatettiin hoitaa aktiivihoidoilla, vaikka hän oli jo lähellä kuolemaa. Saattohoitopäätöksiä ei tehty tarpeeksi ajoissa, jolloin oireenmukainen hoito ja kivunhoito jäivät viime hetkeen. Lääkäreiden vaihtuvuus hankaloitti kivunhoidon toteutumista ja voimakkaita kipulääkkeitä ei uskallettu määrätä. Sairaalan resurssit ja kiire vaikuttivat myös osaltaan kuolevan potilaan hoitotyöhön. Sairaanhoitajat toivoivat enemmän koulutuksia sekä lääkäreille että itselleen kuolevan potilaan hoitotyöstä ja kivunhoidosta.
Opinnäytetyöstä saatuja tuloksia voidaan hyödyntää kuolevan potilaan kivunhoidon parantamiseen sairaalassa. On tärkeää, että lähestyvä kuolema tunnistettaisiin ja osattaisiin tehdä päätöksiä oireenmukaisesta hoidosta ajoissa. Hoitohenkilökunnalla tulisi olla yhteiset toimintaohjeet ja ammattitaito niiden toteuttamiseen. Heillä täytyy myös olla rohkeutta puuttua epäkohtiin, jotta saataisiin toteutettua laadukasta kuolevan potilaan hoitoa myös sairaalassa.