Verkko-ohjaaminen sopeutumisvalmennuksen kurssilla : asiantuntijoiden kokemuksia verkko-ohjaamisesta Verkkosova-projektissa
Heikelä-Välimäki, Arja (2016)
Heikelä-Välimäki, Arja
Turun ammattikorkeakoulu
2016
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201701041068
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201701041068
Tiivistelmä
Parkinsonin tauti on parantumaton sairaus, jota sairastaa yli 14 000 suomalaista. Tulevaisuudessa Parkinsonin tautiin sairastuneiden määrä ja samalla sopeutumisvalmennusten tarve kasvaa. Tämä edellyttää uusia sopeutumisvalmennuksen järjestämismuotoja. Verkossa toteutettava sopeutumisvalmennus antaa asuinpaikasta ja elämäntilanteesta riippumattoman mahdollisuuden osallistua kurssille.
Tämän opinnäytetyön tavoitteena on kehittää Parkinsonin tautia sairastaville tarkoitettua sopeutumisvalmennuksen verkkokurssia. Opinnäytetyö on osa Verkkosova-projektia, jota Suomen Parkinson-liitto toteuttaa yhdessä Turun Ammattikorkeakoulun kanssa ja jonka rahoittaa RAY. Työn tarkoituksena on selvittää Verkkosova-projektin asiantuntijaohjaajien kokemuksia verkko-ohjaamisesta verrattuna kasvokkaiseen ohjaukseen sekä selvittää heidän näkemyksiään siitä, millaisia taitoja verkko-ohjaamisessa tarvitaan ja miten verkko-ohjausta voisi kehittää.
Sopeutumisvalmennuksen verkkototeutuksesta on vain vähän tutkittua tietoa. Opinnäytetyön teoreettinen viitekehys on rakennettu verkkokuntoutuksen, verkko-opetuksen, verkkoviestinnän sekä hoitotyön ympäristön näkökulmista. Tutkimusongelmaa lähestytään kvalitatiivisen tutkimuksen keinoin. Aineiston keruu on tehty puolistrukturoiduilla sähköpostihaastatteluilla (n=5) ja aineisto on analysoitu sisällön analyysilla.
Tulokset osoittavat, että verkko-ohjaus eroaa kasvokkaisesta erityisesti sanattoman viestinnän, vuorovaikutuksen dynamiikan ja fyysisen tilan osalta. Toisten ilmeitä ja eleitä on vaikea huomata ja tulkita, kun ohjaaja ja osallistujat näkevät toisensa vain kameran kautta. Kasvokontakti yksittäiseen osallistujaan ei ole mahdollista, ja ohjaajan on muilla keinoilla osoitettava huomioivansa osallistujat. Havainnollistaminen on haastavampaa kuin perinteisessä ohjauksessa. Verkko-ohjaus asettaa myös ohjaustilalle erityisvaatimuksia. Ohjaajalta vaaditaan kykyä ymmärtää verkkovuorovaikutuksen erityispiirteitä ja taitoa muokata omaa viestintäänsä sen mukaisesti.
Tämän opinnäytetyön tavoitteena on kehittää Parkinsonin tautia sairastaville tarkoitettua sopeutumisvalmennuksen verkkokurssia. Opinnäytetyö on osa Verkkosova-projektia, jota Suomen Parkinson-liitto toteuttaa yhdessä Turun Ammattikorkeakoulun kanssa ja jonka rahoittaa RAY. Työn tarkoituksena on selvittää Verkkosova-projektin asiantuntijaohjaajien kokemuksia verkko-ohjaamisesta verrattuna kasvokkaiseen ohjaukseen sekä selvittää heidän näkemyksiään siitä, millaisia taitoja verkko-ohjaamisessa tarvitaan ja miten verkko-ohjausta voisi kehittää.
Sopeutumisvalmennuksen verkkototeutuksesta on vain vähän tutkittua tietoa. Opinnäytetyön teoreettinen viitekehys on rakennettu verkkokuntoutuksen, verkko-opetuksen, verkkoviestinnän sekä hoitotyön ympäristön näkökulmista. Tutkimusongelmaa lähestytään kvalitatiivisen tutkimuksen keinoin. Aineiston keruu on tehty puolistrukturoiduilla sähköpostihaastatteluilla (n=5) ja aineisto on analysoitu sisällön analyysilla.
Tulokset osoittavat, että verkko-ohjaus eroaa kasvokkaisesta erityisesti sanattoman viestinnän, vuorovaikutuksen dynamiikan ja fyysisen tilan osalta. Toisten ilmeitä ja eleitä on vaikea huomata ja tulkita, kun ohjaaja ja osallistujat näkevät toisensa vain kameran kautta. Kasvokontakti yksittäiseen osallistujaan ei ole mahdollista, ja ohjaajan on muilla keinoilla osoitettava huomioivansa osallistujat. Havainnollistaminen on haastavampaa kuin perinteisessä ohjauksessa. Verkko-ohjaus asettaa myös ohjaustilalle erityisvaatimuksia. Ohjaajalta vaaditaan kykyä ymmärtää verkkovuorovaikutuksen erityispiirteitä ja taitoa muokata omaa viestintäänsä sen mukaisesti.