”Ne puhuu, me kuuntelemme. Me puhumme, he kuuntelee. Me kysymme, he vastaavat. He kysyvät, me vastaamme” : osallisuus Mänttä-Vilppulan ryhmä- ja perheryhmäkodissa
Tuomi, Anna-Kaisa; Heikkilä, Henni; Rita, Reeta (2017)
Tuomi, Anna-Kaisa
Heikkilä, Henni
Rita, Reeta
Tampereen ammattikorkeakoulu
2017
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201703143260
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201703143260
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tavoitteena oli selvittää oleskeluluvan saaneiden yksin Suomeen tulleiden alaikäisten turvapaikanhakijoiden ja heidän kanssaan työskentelevien ohjaajien osallisuuden kokemuksia Mänttä-Vilppulan ryhmä- ja perheryhmäkodin arjessa. Opinnäytetyön aihe syntyi yhteistyössä työelämätahon kanssa. Tarkoituksena oli mahdollistaa jokaisen ryhmä- ja perheryhmäkodin nuorten osastolla toimivan osallistuminen opinnäytetyön tutkimukseen.
Kahden viimeisen vuoden aikana 1803 yksintullutta alaikäistä turvapaikanhakijaa on saanut Maahanmuuttoviraston myönteisen päätöksen myötä oleskeluluvan Suomeen. Lastensuojelulaki, perustuslaki, nuorisolaki, laki kotoutumisen edistämisestä, ulkomaalaislaki sekä laki kansainvälistä suojelua hakevan vastaanotosta painottavat osallisuuden merkitystä lasten ja nuorten kanssa tehtävässä työssä. Tämän vuoksi opinnäytetyön aihe on ajankohtainen. Opinnäytetyön teoriaosuus käsittelee yksin tulleen alaikäisen turvapaikanhakijan asemaa sekä tutkii osallisuuden ja yhteisöllisyyden ilmiöitä.
Tutkimus toteutettiin kvalitatiivisena eli laadullisena tutkimuksena. Aineisto kerättiin teemahaastattelun ja kyselylomakkeen avulla. Haastateltavia nuoria oli yhteensä seitsemän, ja haastatteluissa käytettiin tulkkia. Haastattelut tehtiin suomen kielellä. Työntekijöille laadittiin kyselylomake, jonka kautta oli mahdollisuus saada kaikkien työntekijöiden ääni kuuluviin. Analyysimenetelmänä käytettiin teemoittelua. Tuloksia peilattiin sekä toisiinsa että osallisuuden ja yhteisöllisyyden teoriaan. Tutkimustulokset käsiteltiin Harry Shierin kehittämän osallisuuden porrasmallin avulla. Opinnäytetyön teoreettisen viitekehyksen muodostivat yksin Suomeen tullut alaikäinen turvapaikanhakija, osallisuus ja yhteisöllisyys.
Tutkimustuloksista selvisi, että suurin osa Mänttä-Vilppulan ryhmä- ja perheryhmäkodin nuorista koki osallisuutta, mutta osallisuuden aste vaihteli. Nuoret toivat esille, että heillä oli mahdollisuus vaikuttaa omaohjaajahetkiin ja tuoda mielipiteitään esiin sekä ohjaajille että yhteisökokouksissa kaikille. Osalle nuorista oli kuitenkin epäselvää, kuka laatii säännöt ja miten toiminnan suunnittelu tapahtuu. Suurin osa nuorista toi esiin paljon myönteisiä asioita ryhmä- ja perheryhmäkodin tiloista, toiminnasta ja omaohjaajahetkistä.
Ohjaajien kyselystä nousi esiin kehitysideoita nuoren kohtaamiseen, jonka koettiin osittain myös hieman unohtuvan arjen hektisyyden keskellä. Myös tiedonkulkuun toivottiin parannuksia. Ohjaajien vastauksista ilmeni, että yhteisökokouksia arvostettiin.
Kahden viimeisen vuoden aikana 1803 yksintullutta alaikäistä turvapaikanhakijaa on saanut Maahanmuuttoviraston myönteisen päätöksen myötä oleskeluluvan Suomeen. Lastensuojelulaki, perustuslaki, nuorisolaki, laki kotoutumisen edistämisestä, ulkomaalaislaki sekä laki kansainvälistä suojelua hakevan vastaanotosta painottavat osallisuuden merkitystä lasten ja nuorten kanssa tehtävässä työssä. Tämän vuoksi opinnäytetyön aihe on ajankohtainen. Opinnäytetyön teoriaosuus käsittelee yksin tulleen alaikäisen turvapaikanhakijan asemaa sekä tutkii osallisuuden ja yhteisöllisyyden ilmiöitä.
Tutkimus toteutettiin kvalitatiivisena eli laadullisena tutkimuksena. Aineisto kerättiin teemahaastattelun ja kyselylomakkeen avulla. Haastateltavia nuoria oli yhteensä seitsemän, ja haastatteluissa käytettiin tulkkia. Haastattelut tehtiin suomen kielellä. Työntekijöille laadittiin kyselylomake, jonka kautta oli mahdollisuus saada kaikkien työntekijöiden ääni kuuluviin. Analyysimenetelmänä käytettiin teemoittelua. Tuloksia peilattiin sekä toisiinsa että osallisuuden ja yhteisöllisyyden teoriaan. Tutkimustulokset käsiteltiin Harry Shierin kehittämän osallisuuden porrasmallin avulla. Opinnäytetyön teoreettisen viitekehyksen muodostivat yksin Suomeen tullut alaikäinen turvapaikanhakija, osallisuus ja yhteisöllisyys.
Tutkimustuloksista selvisi, että suurin osa Mänttä-Vilppulan ryhmä- ja perheryhmäkodin nuorista koki osallisuutta, mutta osallisuuden aste vaihteli. Nuoret toivat esille, että heillä oli mahdollisuus vaikuttaa omaohjaajahetkiin ja tuoda mielipiteitään esiin sekä ohjaajille että yhteisökokouksissa kaikille. Osalle nuorista oli kuitenkin epäselvää, kuka laatii säännöt ja miten toiminnan suunnittelu tapahtuu. Suurin osa nuorista toi esiin paljon myönteisiä asioita ryhmä- ja perheryhmäkodin tiloista, toiminnasta ja omaohjaajahetkistä.
Ohjaajien kyselystä nousi esiin kehitysideoita nuoren kohtaamiseen, jonka koettiin osittain myös hieman unohtuvan arjen hektisyyden keskellä. Myös tiedonkulkuun toivottiin parannuksia. Ohjaajien vastauksista ilmeni, että yhteisökokouksia arvostettiin.