Ranskalainen uusklassismi ja musiikillinen huumori

Abstract

Tämä opinnäytetyöraportti liittyy 9.11.2016 pidettyyn opinnäytekonserttiin, jonka nimenä oli “Onnelliset vuodet”. Työssä käsitellään musiikillista huumoria maailmansotien välisen ajan ranskalaisen uusklassismin näkökulmasta.

Konsertin tavoitteena oli paitsi käsityksen luominen Pariisin tuonaikaisen musiikin ominaispiirteistä myös kolmen lempiteoksen esittäminen. Raportissa käsiteltiin tämän lisäksi musiikillista huumoria. Pohdittiin, kuinka säveltäjät käyttävät teoksissaan huumoria, kuinka ranskalaiset uusklassistit sitä tekivät, ja miksi humoristinen musiikki oli niin ominaista Ranskalle – nimenomaan Pariisille. Tutkimusta tukevina menetelminä olivat taiteellinen työskentely, musiikkianalyysi sekä aiheeseen liittyvään ohjelmistoon perehtyminen. Tutkimus oli pitkälti henkilökohtainen ja sidottu konsertin ohjelmistoon ja aihealueseen.

Huumori oli omiaan käännyttämään ajatuksia pois sekä ensimmäisessä maailmansodassa koetuista kauhuista että häämöttävästä toisesta maailmansodasta. Sitä myös käytettiin mielellään välineenä monissa rajoja rikkovissa teoksissa. Rajojen rikkominen aiheutti skandaaleja, mikä oli monissa tapauksissa jopa tahallista. Keino, jolla tehdä huumoria musiikissa, on aina yllätyksellisten poikkeusten tekeminen jostain ennaltaodotettavasta seikasta. Musiikillisen huumorin toteutustapa on sidoksissa säveltäjän persoonallisuuteen ja sävelkieleen. Ennen kaikkea wieniläisklassismin huumoria on jo tutkittu paljon (Alfred Brendel, Andreas Wildner, Andreas Ballstaedt), mutta muihin kulttuurialueisiin ja aikakausiin liittyvää tutkimusta on mahdollista syventää.

This Bachelor’s thesis has been made in conjunction with the Bachelor concert held on 9 November 2016 that went by the name “Onnelliset vuodet” (The Joyful Years). The thesis is about humour in music, examined from an interwar period point of view.

The aim of the concert was, besides shedding light on features typical to Parisian interwar music, performing three favourite chamber works. In the thesis, the focus was on musical humour – how composers tend to use it, how French neoclassicists use it, and why humorous music is so typical of France, specifically of Paris. The research methods used in the thesis were artistic study, musical analysis, and familiarisation with music relevant to the subject. The study was, to a high degree, of a personal nature and tied to the abovementioned concert’s program and subject.

Humour played a vital role in diverting people’s thoughts from the horrors of World War I and lingering World War II. Moreover, it was used as a tool in numerous works that were aimed at breaking barriers. Breaking barriers tended to raise scandals, which was, in many cases, intentional. The way to create humour in music, is always through some surprising anomaly – an exception from a predictable thing. How humour in music is implemented depends largely on the composer’s personality and musical language. Musical humour from the Classical period has already been widely studied (i.e. Alfred Brendel, Andreas Wildner, Andreas Ballstaedt), though on delving into the subject of humour in music, it becomes evident that further investigation can be done regarding other cultural-geographic areas and time periods.