Työhyvinvoinnin tila autoalan pk-yrityksessä

Abstract

Työhyvinvointi on tärkeä ja ajankohtainen aihe. Työurien pidentämistarve on lisännyt entisestään työelämän laatuun ja työhyvinvointiin liittyvää keskustelua. Työhyvinvoinnilla voidaan olennaisesti vaikuttaa työntekijöiden tehokkuuteen, tuottavuuteen ja aikaansaannosten tuloksiin. Yritykselle tämä tarkoittaa säästöjä kustannuksissa muun muassa sairaspoissaolojen, työtapaturmien, ennenaikaisen eläköitymisen sekä henkilöstön vaihtuvuuden vähenemisen kautta. Hyvä työ on myös eettisesti oikein.

Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää erään hyötyautojen verhoomo- ja varustelupalveluihin erikoistuneen yrityksen työntekijöiden työhyvinvoinnin tilaa. Työ on tehty toimeksiantona. Tutkittavan organisaation toiveesta sen nimeä ei tuoda julki. Tutkimuksen pääongelmana oli ”Millaiseksi työhyvinvoinnin tila koetaan Yritys X Oy:ssä ja miten sitä voitaisiin kehittää?” Kysely toteutettiin alkuvuodesta 2016.

Työn viitekehyksenä toimii työhyvinvoinnin professori Marja-Liisa Mankan luoma voimavarakeskeinen työhyvinvointimalli, joka on kattava kokonaisuus työhyvinvoinnin osa-alueista. Se koostuu viidestä elementistä, jotka vaikuttavat toisiinsa: organisaatio, johtaminen, työyhteisö, työ ja yksilö. Malli pitää sisällään ajatuksen, että työhyvinvointi on muutakin kuin työpahoin-voinnin aiheuttajien poistamista, etsitään työhyvinvoinnin keinoin positiivista työniloa.

Aihetta tutkittiin tilastollisin menetelmin. Tutkimus tehtiin kvantitatiivisena kokonaistutkimuksena, joka oli kyselytutkimus (survey). Kyselylomake laadittiin voimavarakeskeisen työhyvinvointimallin pohjalta. Se sisälsi 27 väittämää jaettuna organisaation, johtamisen, työyhteisön, työn sekä yksilön osa-alueisiin. Vastaukset annettiin käyttämällä 5-portaista Likertin asteikkoa (1= Täysin eri mieltä, 5= Täysin samaa mieltä). Lisäksi jokaisen osion lopussa oli avoin kysymys. Kyselyn vastausprosentti oli 58,5 %, joten tuloksia voidaan pitää suuntaa antavina.

Pääsääntöisesti tulokset olivat melko neutraaleja. Tuloksista nousi yksittäisiä tekijöitä, joissa olisi kehittämistä. Tällaisia olivat esimerkiksi ergonomia, tiedonkulku, palautteen saaminen, sekä yleinen siisteys. Työyhteisöä koskevat tutkimuksen väittämät saivat alhaisemmat keskiar-vot kuin muut osa-alueet. Tähän tulisi jatkossa kiinnittää huomiota yrityksen toimintaa kehittä-essä.

Organisaatiolle voisi olla kannattavaa luoda työhyvinvointisuunnitelma ja määrittää mittarit, joil-la tilaa seurataan. Työhyvinvointia tulisi johtaa ja kehittää samalla tavoin kuin muutakin liiketoi-mintaa. Toiminnan kehittäminen ja korjaaminen tulisi aloittaa akuuteista ongelmakohdista, ku-ten työympäristön sotkuisuudesta ja tiedonkulun puutteista.