Terveydenhoitajien tiedolliset valmiudet antaa käytännönläheistä ravitsemussuositusten mukaista ravitsemusneuvontaa
Eskelinen, Elina; Kinnunen, Katariina; Vauhkonen, Eija (2010)
Eskelinen, Elina
Kinnunen, Katariina
Vauhkonen, Eija
Savonia-ammattikorkeakoulu
2010
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201004156487
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201004156487
Tiivistelmä
Terveellinen ravitsemus on keskeinen terveyttä ylläpitävä tekijä. Terveyden edistämisen asiantuntijana terveydenhoitaja on avainasemassa ravitsemusneuvonnan toteuttajana. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää terveydenhoitajien tiedolliset valmiudet antaa käytännönläheistä ravitsemussuositusten mukaista ravitsemus-neuvontaa.
Tutkimus oli kvantitatiivinen. Aineisto kerättiin postitettavalla kyselylomakkeella, joka sisälsi pääasiassa suljettuja tosiasiakysymyksiä. Kyselylomake käsitteli suolan käytön vähentämistä, sakkaroosin kohtuullista käyttöä, ruokavalion rasvan laadun parantamista, kasvisten, marjojen ja hedelmien riittävää käyttöä sekä ravintokuidun riittävän saannin takaamista. Nämä aiheet ovat Finravinto 2007 -tutkimuksessa todettuja suomalaisen ravitsemuksen kehitystarpeita.
Kysely toteutettiin toukokuussa 2009 ja tutkimukseen osallistui 35 terveydenhoitajaa Varkauden kaupungin, Iisalmen seudun kansanterveystyön kuntayhtymän sekä Siilinjärvi-Maaningan kuntayhtymän alueelta. Tutkimukseen osallistui 58 prosenttia terveydenhoitajista, joille kyselylomakkeet lähetettiin, ja osallistuneet terveydenhoitajat edustivat monipuolisesti terveydenhoitajien eri toimintasektoreita. Aineisto analysoitiin SPSS 16.0 for Windows -tilasto-ohjelman ja Microsoft Excel 2007 -taulukkolaskentaohjelman avulla.
Tutkimustulokset osoittivat, että tutkimukseen osallistuneiden terveydenhoitajien ravitsemusosaaminen on keskimäärin hyvällä tasolla. Erityisen hyvin hallittiin rasvan laatua sekä kasviksien, marjojen ja hedelmien käyttöä koskeva tieto. Jotkin aihealueet hallittiin kuitenkin selvästi heikommin, ja tällä voi olla asiakkaan saaman ravitsemusneuvonnan kannalta merkitystä. Haastaviksi aiheiksi osoittautuivat muun muassa pakkausmerkintöjen lukeminen sekä suolaan liittyvien suositusten toteuttaminen.
Tutkimuksen tuloksia voidaan hyödyntää jatkotutkimusten perusteena. Tulokset viittaavat siihen, että joillain osa-alueilla terveydenhoitajien ravitsemusosaaminen voi olla riittämätöntä, mutta tulokset eivät otoskoon pienuuden vuoksi ole yleistettävissä. Siksi terveydenhoitajien ravitsemusosaaminen edellyttää jatkossa laajempaa selvitystä.
Tutkimus oli kvantitatiivinen. Aineisto kerättiin postitettavalla kyselylomakkeella, joka sisälsi pääasiassa suljettuja tosiasiakysymyksiä. Kyselylomake käsitteli suolan käytön vähentämistä, sakkaroosin kohtuullista käyttöä, ruokavalion rasvan laadun parantamista, kasvisten, marjojen ja hedelmien riittävää käyttöä sekä ravintokuidun riittävän saannin takaamista. Nämä aiheet ovat Finravinto 2007 -tutkimuksessa todettuja suomalaisen ravitsemuksen kehitystarpeita.
Kysely toteutettiin toukokuussa 2009 ja tutkimukseen osallistui 35 terveydenhoitajaa Varkauden kaupungin, Iisalmen seudun kansanterveystyön kuntayhtymän sekä Siilinjärvi-Maaningan kuntayhtymän alueelta. Tutkimukseen osallistui 58 prosenttia terveydenhoitajista, joille kyselylomakkeet lähetettiin, ja osallistuneet terveydenhoitajat edustivat monipuolisesti terveydenhoitajien eri toimintasektoreita. Aineisto analysoitiin SPSS 16.0 for Windows -tilasto-ohjelman ja Microsoft Excel 2007 -taulukkolaskentaohjelman avulla.
Tutkimustulokset osoittivat, että tutkimukseen osallistuneiden terveydenhoitajien ravitsemusosaaminen on keskimäärin hyvällä tasolla. Erityisen hyvin hallittiin rasvan laatua sekä kasviksien, marjojen ja hedelmien käyttöä koskeva tieto. Jotkin aihealueet hallittiin kuitenkin selvästi heikommin, ja tällä voi olla asiakkaan saaman ravitsemusneuvonnan kannalta merkitystä. Haastaviksi aiheiksi osoittautuivat muun muassa pakkausmerkintöjen lukeminen sekä suolaan liittyvien suositusten toteuttaminen.
Tutkimuksen tuloksia voidaan hyödyntää jatkotutkimusten perusteena. Tulokset viittaavat siihen, että joillain osa-alueilla terveydenhoitajien ravitsemusosaaminen voi olla riittämätöntä, mutta tulokset eivät otoskoon pienuuden vuoksi ole yleistettävissä. Siksi terveydenhoitajien ravitsemusosaaminen edellyttää jatkossa laajempaa selvitystä.