Kotoisten valkuaisrehujen käytön vertailua lypsylehmien ruokinnassa
Valkama, Johanna (2017)
Valkama, Johanna
Hämeen ammattikorkeakoulu
2017
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201705229483
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201705229483
Tiivistelmä
Opinnäytetyöni tavoitteena oli tuottaa tietoa kotoisten valkuaiskasvien käytöstä lypsylehmien ruokinnassa ja siten osaltaan edistää Suomen valkuaisomavaraisuutta. Tarkoituksena oli myös tarkastella valkuaisruokinnan kannattavuutta ja ympäristövaikutuksia. Työn toimeksianta-jana toimi Valkuaisosaamiskeskuksesta ratkaisuja Hämeen valkuais-omavaraisuuteen -hanke.
Työni koostuu teoriaosasta sekä ProAgrian Karjakompassilla tehdyistä laskelmista, joissa vertailtiin eri valkuaisrehuvaihtoehtoja ja niiden vaikutuksia tuotantoon sekä talouteen. Yhtenä tärkeimpänä tarkastelun kohteena oli maitotuotto – rehukustannus. Laskelmat pohjautuivat Mustialan karjan kevään 2017 tuotantotuloksiin. Laskettuja ruokintoja ei testattu käytännössä. Laskelmissa käytetyt valkuaisrehut olivat teollinen puolitiiviste, rypsi, herne ja härkäpapu. Säilörehuina oli joko nurmi- tai puna-apila-säilörehu tai nurmisäilörehun ja härkäpapusäilörehun yhdistelmä.
Vertailussa puolitiivistettä sisältävällä ruokinnalla saavutettiin paras maitotuotos. Osa rypsistä voitiin korvata herneellä tai härkäpavulla ilman, että se vaikutti maitotuotokseen tai maidon rasva- ja valkuaispitoisuuksiin. Sen sijaan rypsin korvaaminen kokonaan herneellä tai här-käpavulla alensi merkittävästi maitotuotosta, mutta toisaalta se nosti maidon pitoisuuksia.
Nurmisäilörehun korvaaminen puna-apilasäilörehulla paransi tuotannon kannattavuutta laskettuna maitotuotto - rehukustannus. Kannattavimmat ruokinnat sisälsivät puna-apilasäilörehua ja rypsiä tai osa rypsistä oli korvattu herneellä tai härkäpavulla. Vastaavasti tuotannon kannattavuus heikkeni, kun osa nurmisäilörehusta korvattiin härkäpapusäilörehulla.
Työni koostuu teoriaosasta sekä ProAgrian Karjakompassilla tehdyistä laskelmista, joissa vertailtiin eri valkuaisrehuvaihtoehtoja ja niiden vaikutuksia tuotantoon sekä talouteen. Yhtenä tärkeimpänä tarkastelun kohteena oli maitotuotto – rehukustannus. Laskelmat pohjautuivat Mustialan karjan kevään 2017 tuotantotuloksiin. Laskettuja ruokintoja ei testattu käytännössä. Laskelmissa käytetyt valkuaisrehut olivat teollinen puolitiiviste, rypsi, herne ja härkäpapu. Säilörehuina oli joko nurmi- tai puna-apila-säilörehu tai nurmisäilörehun ja härkäpapusäilörehun yhdistelmä.
Vertailussa puolitiivistettä sisältävällä ruokinnalla saavutettiin paras maitotuotos. Osa rypsistä voitiin korvata herneellä tai härkäpavulla ilman, että se vaikutti maitotuotokseen tai maidon rasva- ja valkuaispitoisuuksiin. Sen sijaan rypsin korvaaminen kokonaan herneellä tai här-käpavulla alensi merkittävästi maitotuotosta, mutta toisaalta se nosti maidon pitoisuuksia.
Nurmisäilörehun korvaaminen puna-apilasäilörehulla paransi tuotannon kannattavuutta laskettuna maitotuotto - rehukustannus. Kannattavimmat ruokinnat sisälsivät puna-apilasäilörehua ja rypsiä tai osa rypsistä oli korvattu herneellä tai härkäpavulla. Vastaavasti tuotannon kannattavuus heikkeni, kun osa nurmisäilörehusta korvattiin härkäpapusäilörehulla.