Köyhät ritarit : Luottamus köyhyyskirjoituskilpailuun osallistuneiden lapsiperheiden vanhempien kirjoituksissa
Liikanen, Sanna-Liisa (2017)
Liikanen, Sanna-Liisa
Diakonia-ammattikorkeakoulu
2017
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-493-289-9
https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-493-289-9
Tiivistelmä
Sanna-Liisa Liikanen tarkastelee sosiaalityön ammatillisessa lisensiaatintyössään köyhien lapsiperheiden vanhempien kokemaa luottamusta. Tutkimuksen aineistona on neljäkymmentäkaksi etelä-suomalaisessa kaupungissa asuvan lapsiperheen vanhemman köyhyyskirjoitusta. Kirjoittajista 38 oli naisia ja 4 miestä. Kirjoittajat olivat osallistuneet kirjoituksillaan vuonna 2006 Arkipäivän kokemuksia köyhyydestä –kirjoituskilpailuun.
Kirjoituksia käsitellään fenomenologisesti kirjoittajien kokemuksina. Aineistoa on käsitelty sisällönanalyysin keinoin teemoittelemalla ja tyypittelemällä. Analyysissä on hyödynnetty myös visuaalisia kuvauksia, tutkijan luottamuskartoiksi nimeämiä tiivistelmiä kirjoituksista. Teemallisen analyysin perusteella kirjoituksissa kuvattiin luottamusta, epäluottamusta ja luottamusta omaan selviytymiseen. Aineistosta löytyi kuusi luottamustyyppiä: Taistelijat, Puolisoon luottavat, Sukuihmiset, Verkostoitujat, Kriitikot ja Kurjat.
Tutkimus osoittaa, että köyhien lapsiperheiden vanhemmat kokevat luottamusta ja epäluottamusta monin eri tavoin. Yhteistä kirjoituksille on se, että viranomaisia ja palvelujärjestelmää kohtaan koetaan usein epäluottamusta. Koetun epäluottamuksen taustalla on palvelujen ja tuen tarpeen kohtaamattomuuden lisäksi huonot asiointikokemukset. Sen sijaan luottamusta koetaan erityisesti omaan lähiverkostoon ja myös omaan selviytymiseen.
Tutkielman tuloksista voidaan päätellä, että perheiden läheisiltään ja sukulaisiltaan saama tuki on tärkeää. Luonnollisten yhteisöjen merkitys tulisi huomioida myös vahvemmin sosiaalityössä. Sosiaalityön kehittämisessä huomiota olisi kiinnitettävä asiakkaan kohtaamiseen ja siihen, että asiakkaan saama tuki olisi konkreettista ja oikea-aikaisesti annettua.
Kirjoituksia käsitellään fenomenologisesti kirjoittajien kokemuksina. Aineistoa on käsitelty sisällönanalyysin keinoin teemoittelemalla ja tyypittelemällä. Analyysissä on hyödynnetty myös visuaalisia kuvauksia, tutkijan luottamuskartoiksi nimeämiä tiivistelmiä kirjoituksista. Teemallisen analyysin perusteella kirjoituksissa kuvattiin luottamusta, epäluottamusta ja luottamusta omaan selviytymiseen. Aineistosta löytyi kuusi luottamustyyppiä: Taistelijat, Puolisoon luottavat, Sukuihmiset, Verkostoitujat, Kriitikot ja Kurjat.
Tutkimus osoittaa, että köyhien lapsiperheiden vanhemmat kokevat luottamusta ja epäluottamusta monin eri tavoin. Yhteistä kirjoituksille on se, että viranomaisia ja palvelujärjestelmää kohtaan koetaan usein epäluottamusta. Koetun epäluottamuksen taustalla on palvelujen ja tuen tarpeen kohtaamattomuuden lisäksi huonot asiointikokemukset. Sen sijaan luottamusta koetaan erityisesti omaan lähiverkostoon ja myös omaan selviytymiseen.
Tutkielman tuloksista voidaan päätellä, että perheiden läheisiltään ja sukulaisiltaan saama tuki on tärkeää. Luonnollisten yhteisöjen merkitys tulisi huomioida myös vahvemmin sosiaalityössä. Sosiaalityön kehittämisessä huomiota olisi kiinnitettävä asiakkaan kohtaamiseen ja siihen, että asiakkaan saama tuki olisi konkreettista ja oikea-aikaisesti annettua.