Työkierrossa olleiden sairaanhoitajien kokemuksia työkierrosta
Sierla, Meri (2017)
Sierla, Meri
Metropolia Ammattikorkeakoulu
2017
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2017110816748
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2017110816748
Tiivistelmä
Tämän päivän työelämässä sairaanhoitajan työssä tarpeellisia taitoja ovat yhteistyö ja verkostoituminen. Työkierron avulla voidaan laajentaa sairaanhoitajien työnkuvaa ja edistää muutosvalmiutta, joustavuutta ja ammatillista osaamista. Työkierrosta hyötyvät sekä sairaanhoitajan oma osasto että työkierto-osasto. Kokeneiden sairaanhoitajien ammatillinen kehittyminen työkierron ja osaamisen arvostamisen kautta liittyvät myös Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin (HUS) Helsingin Meilahden alueelle rakennettavan Uuden Lastensairaalan ryhtymään hankkeeseen, jonka tavoite on täyttää magneettisairaalamallin laatuvaatimukset.
Opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää työkierrossa olleiden sairaanhoitajien osaamisen hyödyntämistä työkierron jälkeen. Opinnäytetyön tavoitteena oli tuottaa tietoa henkilökunnan osaamisen kehittämiseksi. Tavoitteena oli myös kehittää työkiertoa osana toiminnan kehittämisestä.
Kvantitatiivisen tutkimuksen aineisto kerättiin esitestatun verkkokyselylomakkeen avulla työkierrossa olleilta, ja työkierron jälkeen omalle osastolleen palanneilta sairaanhoitajilta. Kysely lähetettiin 99:lle sairaanhoitajalle, jotka työskentelevät seuraavilla HUS Lasten ja nuorten sairauksien (LaNu) tulosyksikköön kuuluvilla osastoilla: Lastenklinikan Leikkaus- ja anestesiaosasto, Lasten teho-osasto K9, Vastasyntyneiden teho-osasto K7, Pienten lasten kirurginen osasto K6, Lasten sydänosasto K4, Jorvin sairaalan vastasyntyneiden osasto L2 ja Kätilöopiston sairaalan vastasyntyneiden osasto V37. Vastauksia saatiin 38 kappaletta, vastausprosentti oli 38 %.
Tutkimustulosten mukaan työkierrossa olleiden, ja työkierron jälkeen omalle osastolleen palanneiden sairaanhoitajien (n=38) työkierrossa hankittua osaamista ei hyödynnetä niin tehokkaasti kuin olisi mahdollista. Työkiertoon lähdön tulisi olla suunnitelmallista ja vapaaehtoista, ja lähiesimiesten tulisi kannustaa alaisiaan työkiertoon nykyistä aktiivisemmin. Kiinnostava jatkotutkimushaaste olisi selvittää kvantitatiivisen tutkimuksen ja yksilöhaastattelujen pohjalta tehdyn sisällönanalyysin avulla tarkemmin sairaanhoitajien ja lähiesimiesten käsityksiä työkiertoon lähtöön vaikuttavista tekijöistä, ja etenkin siitä, kuinka sairaanhoitajien työkierrossa hankkimaa osaamista voitaisiin hyödyntää nykyistä tehokkaammin.
Opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää työkierrossa olleiden sairaanhoitajien osaamisen hyödyntämistä työkierron jälkeen. Opinnäytetyön tavoitteena oli tuottaa tietoa henkilökunnan osaamisen kehittämiseksi. Tavoitteena oli myös kehittää työkiertoa osana toiminnan kehittämisestä.
Kvantitatiivisen tutkimuksen aineisto kerättiin esitestatun verkkokyselylomakkeen avulla työkierrossa olleilta, ja työkierron jälkeen omalle osastolleen palanneilta sairaanhoitajilta. Kysely lähetettiin 99:lle sairaanhoitajalle, jotka työskentelevät seuraavilla HUS Lasten ja nuorten sairauksien (LaNu) tulosyksikköön kuuluvilla osastoilla: Lastenklinikan Leikkaus- ja anestesiaosasto, Lasten teho-osasto K9, Vastasyntyneiden teho-osasto K7, Pienten lasten kirurginen osasto K6, Lasten sydänosasto K4, Jorvin sairaalan vastasyntyneiden osasto L2 ja Kätilöopiston sairaalan vastasyntyneiden osasto V37. Vastauksia saatiin 38 kappaletta, vastausprosentti oli 38 %.
Tutkimustulosten mukaan työkierrossa olleiden, ja työkierron jälkeen omalle osastolleen palanneiden sairaanhoitajien (n=38) työkierrossa hankittua osaamista ei hyödynnetä niin tehokkaasti kuin olisi mahdollista. Työkiertoon lähdön tulisi olla suunnitelmallista ja vapaaehtoista, ja lähiesimiesten tulisi kannustaa alaisiaan työkiertoon nykyistä aktiivisemmin. Kiinnostava jatkotutkimushaaste olisi selvittää kvantitatiivisen tutkimuksen ja yksilöhaastattelujen pohjalta tehdyn sisällönanalyysin avulla tarkemmin sairaanhoitajien ja lähiesimiesten käsityksiä työkiertoon lähtöön vaikuttavista tekijöistä, ja etenkin siitä, kuinka sairaanhoitajien työkierrossa hankkimaa osaamista voitaisiin hyödyntää nykyistä tehokkaammin.