Vanhempien kokemuksia luottamuksesta ja näkyväksi tulemisesta ylisukupolvisessa lastensuojelun työskentelyssä
Helanen, Aino (2017)
Helanen, Aino
Hämeen ammattikorkeakoulu
2017
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2017121120466
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2017121120466
Tiivistelmä
Tämän opinnäytetyön toimeksiantajana oli eteläsuomalainen kunta, jossa ylisukupolvinen lastensuojelun asiakkuus ja sen mahdolliset vaikutukset vanhempien ja viranomaisten väliseen vuorovaikutukseen ovat tulleet yhä useammin esiin lastensuojelun työskentelyssä. Opinnäytetyön tavoite oli tutkia vanhempien ajatuksia lastensuojeluasiakkuutensa merkityksestä nyt kun oma lapsi on lastensuojelun asiakkaana. Toinen tavoite oli löytää asioita tai toimintatapoja, joilla luottamuksen ja kumppanuuden syntymistä vanhempien ja viranomaisten välille voitaisiin vahvistaa.
Tutkimus toteutettiin laadullisena tutkimuksena. Tutkimukseen haastateltiin kahta vanhempaa, ja aineisto analysoitiin teemoittelemalla. Haastateltavilta kysyttiin heidän lapsuudenkokemuksistaan, suhteistaan lastensuojeluviranomaisiin sekä lapsen asiakkuudesta. Vanhemmilta kysyttiin myös heidän ajatuksiaan siitä, kuinka luottamuksen ja kumppanuuden syntymistä vanhempien ja lastensuojeluviranomaisten välille voisi edistää.
Vanhempien lapsuuteen liittyi vahvoja näkymättömäksi jäämisen kokemuksia, joissa viranomaiset eivät ole puuttuneet perheen tilanteeseen riittävästi. Kokemukset johtivat osaltaan epäluottamukseen lastensuojelua kohtaan ja vanhemmat kuvailivat avun hakemisen kynnyksen olleen heille hyvin korkea. Kun he olivat päässeet kynnyksen yli, he kokivat saaneensa apua ja tukea lastensuojelusta, ja lastensuojeluun liittyvät pelot olivat hiljalleen väistyneet.
Tutkimuksen tulokset osoittavat, että luottamukseen perustuva kumppanuus oli mahdollista rakentaa uudelleen, vaikka aiemmat kokemukset olivat rikkoneet sen. Avainasemassa oli näkyväksi tuleminen puolin ja toisin: vanhemmat tulivat näkyviksi ensisijaisesti vanhempina, eivät lastensuojelun asiakkaina, työntekijät puolestaan tekojen ja välittämisen kautta. Tärkeitä tekijöitä olivat myös aito välittäminen, työntekijöiden pysyvyys ja tavoitettavuus sekä toimiva yhteistyö eri viranomaisten välillä.
Tutkimus toteutettiin laadullisena tutkimuksena. Tutkimukseen haastateltiin kahta vanhempaa, ja aineisto analysoitiin teemoittelemalla. Haastateltavilta kysyttiin heidän lapsuudenkokemuksistaan, suhteistaan lastensuojeluviranomaisiin sekä lapsen asiakkuudesta. Vanhemmilta kysyttiin myös heidän ajatuksiaan siitä, kuinka luottamuksen ja kumppanuuden syntymistä vanhempien ja lastensuojeluviranomaisten välille voisi edistää.
Vanhempien lapsuuteen liittyi vahvoja näkymättömäksi jäämisen kokemuksia, joissa viranomaiset eivät ole puuttuneet perheen tilanteeseen riittävästi. Kokemukset johtivat osaltaan epäluottamukseen lastensuojelua kohtaan ja vanhemmat kuvailivat avun hakemisen kynnyksen olleen heille hyvin korkea. Kun he olivat päässeet kynnyksen yli, he kokivat saaneensa apua ja tukea lastensuojelusta, ja lastensuojeluun liittyvät pelot olivat hiljalleen väistyneet.
Tutkimuksen tulokset osoittavat, että luottamukseen perustuva kumppanuus oli mahdollista rakentaa uudelleen, vaikka aiemmat kokemukset olivat rikkoneet sen. Avainasemassa oli näkyväksi tuleminen puolin ja toisin: vanhemmat tulivat näkyviksi ensisijaisesti vanhempina, eivät lastensuojelun asiakkaina, työntekijät puolestaan tekojen ja välittämisen kautta. Tärkeitä tekijöitä olivat myös aito välittäminen, työntekijöiden pysyvyys ja tavoitettavuus sekä toimiva yhteistyö eri viranomaisten välillä.