Rehuladon peruskorjaus umpilehmäosastoksi
Arpiainen, Anu (2018)
Arpiainen, Anu
Hämeen ammattikorkeakoulu
2018
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201805107509
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201805107509
Tiivistelmä
Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli saada tehtyä Metsäperkiön tilalle umpilehmäosasto peruskorjaamalla rehulato umpilehmille sopivaksi. Tilalla oli ongelmana, että umpilehmät olivat lypsävien joukossa, jolloin ne lihoivat eivätkä saaneet oikeanlaista kivennäistä. Umpikausi on kuitenkin tärkeä vaihe lypsylehmän elämästä, sillä silloin varmistetaan seuraavan lypsykauden onnistuminen ja tätä tuotoskauden osaa ei pidä aliarvostaa. Tilavierailut muutamalla tilalla saivat tutustumaan erilaisiin vaihtoehtoihin ja teoriatieto umpilehmien tarpeista auttoi umpilehmäosaston suunnittelussa. Umpilehmien olosuhteita selvitettiin valtakunnallisesti tekemällä kysely Valio Länsi-Maidon tuottajille, sillä asiasta ei löydy juurikaan tutkimustietoa. Opinnäytetyössä kerrotaankin umpilehmien tarpeista kuten sopivasta karkearehu- ja kivennäisruokinnasta sekä olosuhteista. Näiden tietojen perusteella selviää, kuinka umpikaudesta tulee onnistunut ja miten jo edellisen lypsykauden lopulla pystytään vaikuttamaan seuraavan lypsykauden tuotokseen positiivisesti.
Teoriatiedon pohjalta paras mahdollinen umpilehmäosasto olisi näyttänyt erilaiselta, mutta rehuladon koko ja muut tekijät, kuten ovien paikat, rajoittivat osaston rakentamista parhaaksi mahdolliseksi. Umpilehmäosaston tekemisessä onnistuttiin kuitenkin hyvin lähtökohdista huolimatta. Nyt umpilehmät saavat tarpeiden mukaisensa ruokinnan ja niitä on helpompi tarkkailla, sillä ne ovat yhdessä ryhmässä. Umpilehmäosaston valmistuminen jäi myöhäiseksi, joten pitkäaikaisia käyttökokemuksia siitä ei tähän opinnäytetyöhön saatu. Tulevaisuudessa toiveena on, että oikeanlaiset olosuhteet ja ruokinta umpilehmillä tulevat luultavasti nostamaan karjan keskituotosta sekä vähentämään sairastumisia ja parantamaan hedelmällisyyttä.
Teoriatiedon pohjalta paras mahdollinen umpilehmäosasto olisi näyttänyt erilaiselta, mutta rehuladon koko ja muut tekijät, kuten ovien paikat, rajoittivat osaston rakentamista parhaaksi mahdolliseksi. Umpilehmäosaston tekemisessä onnistuttiin kuitenkin hyvin lähtökohdista huolimatta. Nyt umpilehmät saavat tarpeiden mukaisensa ruokinnan ja niitä on helpompi tarkkailla, sillä ne ovat yhdessä ryhmässä. Umpilehmäosaston valmistuminen jäi myöhäiseksi, joten pitkäaikaisia käyttökokemuksia siitä ei tähän opinnäytetyöhön saatu. Tulevaisuudessa toiveena on, että oikeanlaiset olosuhteet ja ruokinta umpilehmillä tulevat luultavasti nostamaan karjan keskituotosta sekä vähentämään sairastumisia ja parantamaan hedelmällisyyttä.