Muistisairaan potilaan omaisen kohtaaminen perusterveydenhuollossa
Hirvonen, Kati; Saarinen, Jenni (2018)
Hirvonen, Kati
Saarinen, Jenni
Tampereen ammattikorkeakoulu
2018
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2018052710517
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2018052710517
Tiivistelmä
Opinnäytetyön aiheena oli muistisairaan potilaan omaisen kohtaaminen perusterveydenhuollossa. Opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää, minkälaista tukea ja ohjausta omaiset olivat saaneet ja minkälaista tukea ja ohjausta omaiset olisivat tarvinneet, kun läheisen muistisairaus on ollut diagnoosivaiheessa. Opinnäytetyön tavoitteena oli lisätä tietoutta Ylöjärven terveyskeskukselle siitä, minkälaista tukea ja ohjausta omaiset kaipaavat läheisen sairastuessa muistisairauteen. Lisäksi työn tavoitteena oli antaa valmiuksia kohdata omainen ammattimaisesti hoidettavan muistisairaan rinnalla, sekä pystyä tukemaan ja ohjaamaan omaista mahdollisimman hyvin. Opinnäytetyö toteutettiin laadullisena tutkimuksena. Aineistonkeruumenetelmä oli kyselytutkimus. Aineisto analysoitiin sisällönanalyysiä käyttäen. Opinnäytetyön tutkimusjoukkona olivat ylöjärveläiset muistisairaiden omaishoitajat.
Tulokset osoittavat, että osa omaisista oli tyytyväisiä perusterveydenhuollosta saatuun tukeen ja ohjaukseen. Ohjausta oli saatu useimmiten sekä sanallisesti että kirjallisesti. Osa omaisista koki sitä vastoin jääneensä ilman tukea ja ohjausta. Omaisten tarvitsemasta tuesta ja ohjauksesta nousi erityisesti esiin se, että omaiset olisivat tarvinneet enemmän konkreettista tietoa muistisairaudesta sekä siitä, kuinka läheisen etenevä muistisairaus voi vaikuttaa arkeen ja kuinka omainen pystyisi tukemaan muistisairasta läheistään mahdollisimman hyvin. Omaiset olisivat tarvinneet tukea ja ohjausta myös omaan jaksamiseen ja kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin.
Opinnäytetyön tuloksien perusteella muistisairaiden potilaiden omaisten saamaa tukea ja ohjausta olisi tärkeää kehittää. Tuen ja ohjauksen antamista voisi pyrkiä kehittämään yksilöllisemmäksi, koska tulosten perusteella omaisten tiedon ja tuen tarve oli vastaajasta riippuen erilaista. Usean vastauksen perusteella omaisen oma jaksaminen oli vaakalaudalla, joten myös omaisen hyvinvointiin olisi hyvä kiinnittää riittävästi huomiota hoidettavan muistisairaan rinnalla. Jatkotutkimusehdotuksia muodostui useampia; missä palveluketjun vaiheessa omaisen tiedon ja tuen tarpeet jäävät vähälle huomiolle ja miten tätä voisi ehkäistä? Kuinka paljon muistisairaiden omaishoitajina on muistisairaiden lapsia, ja olisivatko he kiinnostuneempia osallistumaan vertaistukiryhmiin, jos ne olisi suunnattu muistisairaiden ihmisten lapsille?
Tulokset osoittavat, että osa omaisista oli tyytyväisiä perusterveydenhuollosta saatuun tukeen ja ohjaukseen. Ohjausta oli saatu useimmiten sekä sanallisesti että kirjallisesti. Osa omaisista koki sitä vastoin jääneensä ilman tukea ja ohjausta. Omaisten tarvitsemasta tuesta ja ohjauksesta nousi erityisesti esiin se, että omaiset olisivat tarvinneet enemmän konkreettista tietoa muistisairaudesta sekä siitä, kuinka läheisen etenevä muistisairaus voi vaikuttaa arkeen ja kuinka omainen pystyisi tukemaan muistisairasta läheistään mahdollisimman hyvin. Omaiset olisivat tarvinneet tukea ja ohjausta myös omaan jaksamiseen ja kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin.
Opinnäytetyön tuloksien perusteella muistisairaiden potilaiden omaisten saamaa tukea ja ohjausta olisi tärkeää kehittää. Tuen ja ohjauksen antamista voisi pyrkiä kehittämään yksilöllisemmäksi, koska tulosten perusteella omaisten tiedon ja tuen tarve oli vastaajasta riippuen erilaista. Usean vastauksen perusteella omaisen oma jaksaminen oli vaakalaudalla, joten myös omaisen hyvinvointiin olisi hyvä kiinnittää riittävästi huomiota hoidettavan muistisairaan rinnalla. Jatkotutkimusehdotuksia muodostui useampia; missä palveluketjun vaiheessa omaisen tiedon ja tuen tarpeet jäävät vähälle huomiolle ja miten tätä voisi ehkäistä? Kuinka paljon muistisairaiden omaishoitajina on muistisairaiden lapsia, ja olisivatko he kiinnostuneempia osallistumaan vertaistukiryhmiin, jos ne olisi suunnattu muistisairaiden ihmisten lapsille?