Unettomuuden lääkkeetön hoito perusterveydenhuollossa
Kokko, Sonja (2018)
Kokko, Sonja
Lapin ammattikorkeakoulu
2018
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2018060412479
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2018060412479
Tiivistelmä
Pitkäaikaisesta unettomuudesta kärsiviä työikäisiä on Suomessa tutkimusten mukaan yhä enemmän. Tilapäinen unettomuus kuuluu elämään, mutta pitkittyessään se suurentaa monien sairauksien ja tapaturmien riskiä, huonontaa elämänlaatua ja heikentää toimintakykyä. Unettomuus aiheuttaa merkittävää kuormitusta terveydenhuollossa ja välillisiä kustannuksia potilaiden työtehon laskun, työtapaturmien ja sairauspoissaolojen kautta.
Opinnäytetyön tarkoitus oli kartoittaa työikäisten unettomuudesta kärsineiden ihmisten kokemuksia unettomuuden lääkkeettömästä hoidosta perusterveydenhuollossa. Opinnäytetyön tavoitteena oli kehittää unettomuuden lääkkeetöntä hoitoa Käypä hoito -suosituksen mukaiseksi. Unettomuuden lääkkeettömän hoidon kehittäminen edistää hyvinvointia ja terveyttä sekä yksilö- että yhteiskuntatasolla ja voi mahdollisesti vähentää terveydenhuollon kustannuksia.
Opinnäytetyössä käytettiin laadullista tutkimusmenetelmää ja aineisto kerättiin unettomuudesta kärsineiltä henkilöiltä lomakekyselyllä. Lomakekyselyiden vastaukset käsiteltiin aineistolähtöisen sisällönanalyysin menetelmin. Pitkäaikaisesta unettomuudesta kärsineet työikäiset olivat hakeneet perusterveydenhuollosta apua unettomuuteensa vuoden 2015 jälkeen. Unettomuuden uusittu Käypä hoito -suositus julkaistiin loppuvuodesta 2015. Suositus kannustaa unettomuuden lääkkeettömään hoitoon.
Opinnäytetyön tulosten mukaan unettomuudesta kärsineet henkilöt toivoivat saavansa perusterveydenhuollosta lääkkeettömiä hoitokeinoja, kuten keskusteluapua, terapiaa ja unenhuoltoa. Unettomuuden hoito oli kuitenkin ollut sattumanvaraista. Suurin osa vastaajista oli sitä mieltä, että unettomuuden lääkkeetön hoito oli ollut puutteellista henkilöstön kouluttamattomuuden vuoksi. Tuloksissa korostui se, että hoito oli ollut pitkälti unilääkereseptien määräämistä tai uusimista. Johtopäätöksenä voidaan todeta, että unettomuuden lääkkeetön hoito ei toteudu perusterveydenhuollossa suositusten mukaisesti. Opinnäytetyön tulosten valossa on tärkeää kouluttaa hoitohenkilöstöä lääkkeettömien hoitomenetelmien ohjaukseen ja muodostaa unettomille selkeä hoitopolku.
Opinnäytetyön tarkoitus oli kartoittaa työikäisten unettomuudesta kärsineiden ihmisten kokemuksia unettomuuden lääkkeettömästä hoidosta perusterveydenhuollossa. Opinnäytetyön tavoitteena oli kehittää unettomuuden lääkkeetöntä hoitoa Käypä hoito -suosituksen mukaiseksi. Unettomuuden lääkkeettömän hoidon kehittäminen edistää hyvinvointia ja terveyttä sekä yksilö- että yhteiskuntatasolla ja voi mahdollisesti vähentää terveydenhuollon kustannuksia.
Opinnäytetyössä käytettiin laadullista tutkimusmenetelmää ja aineisto kerättiin unettomuudesta kärsineiltä henkilöiltä lomakekyselyllä. Lomakekyselyiden vastaukset käsiteltiin aineistolähtöisen sisällönanalyysin menetelmin. Pitkäaikaisesta unettomuudesta kärsineet työikäiset olivat hakeneet perusterveydenhuollosta apua unettomuuteensa vuoden 2015 jälkeen. Unettomuuden uusittu Käypä hoito -suositus julkaistiin loppuvuodesta 2015. Suositus kannustaa unettomuuden lääkkeettömään hoitoon.
Opinnäytetyön tulosten mukaan unettomuudesta kärsineet henkilöt toivoivat saavansa perusterveydenhuollosta lääkkeettömiä hoitokeinoja, kuten keskusteluapua, terapiaa ja unenhuoltoa. Unettomuuden hoito oli kuitenkin ollut sattumanvaraista. Suurin osa vastaajista oli sitä mieltä, että unettomuuden lääkkeetön hoito oli ollut puutteellista henkilöstön kouluttamattomuuden vuoksi. Tuloksissa korostui se, että hoito oli ollut pitkälti unilääkereseptien määräämistä tai uusimista. Johtopäätöksenä voidaan todeta, että unettomuuden lääkkeetön hoito ei toteudu perusterveydenhuollossa suositusten mukaisesti. Opinnäytetyön tulosten valossa on tärkeää kouluttaa hoitohenkilöstöä lääkkeettömien hoitomenetelmien ohjaukseen ja muodostaa unettomille selkeä hoitopolku.