An autobiographical narrative about my teaching experiences and priorities: Visualizing Bangladeshi and Finnish experiences
Kazi, Shaidul (2010)
Kazi, Shaidul
Tampereen ammattikorkeakoulu
2010
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2010052110115
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2010052110115
Tiivistelmä
Kyseinen työni käsittelee opettajan ja opiskelijan välistä vuorovaikutusta oppimisympäristössä tai tarkemmin sanottuna koulutasolla Suomessa ja Bangladeshissa. Vuorovaikutuksella tarkoitan opiskelijan ja opettajan välistä vuorovaikutuksellista toimintaa oppimisympäristössä. Tämä työ perustuu omaan kokemukseeni, minkä sain Bangladeshissa opiskelijana ja Suomessa oltuani ensin opiskelijana kahden koulua käyvän pojan isänä ja sitten lopulta opettajana. Olen kuvaillut kokemuksiani kulttuurisen ikkunan välityksellä, missä on käytetty Hofsteden kulttuurisia ulottuvuuksia kuten; valtaetäisyys, yksilöllisyys, epävarmuuden sietäminen ja maskuliinisuus. Tutkimuksen loppuosassa olen pyrkinyt osoittamaan omat näkökohtani opetuksen ammatillisuudesta pitämällä koulua ja kasvatusta sen keskipisteinä.
Vuorovaikutusprosessin esilletuomiseksi on käytetty eräitä seikkoja kuten miten opiskelijat ovat käsittäneet opettajan; mitkä ovat opettajan roolit koulussa; kilpailu versus mukautuvuus; yleinen ympäristö missä vanhemmat, opettajat ja opiskelijat ovat mukana. Ennen kuin opettajan ja opiskelijan vuorovaikutusta on käsitelty, opetusjärjestelmästä on hahmoteltu lyhyt kuvaus molemmissa maissa, Bangladeshissa ja Suomessa. Koulujärjestelmää tutkittaessa molemmissa maissa on huomattu olennainen ero Bangladeshin ja Suomen välillä. Suomalainen opetusjärjestelmä on luonteeltaan maallistunut, mutta Bangladeshissa se ei ole kokonaan uskontoon perustuva opetusjärjestelmä. Madrasha-opetus on yhä olemassa ei-uskonnollisen opetusjärjestelmän rinnalla.
Tutkittaessa opettajan ja opiskelijan välistä vuorovaikutusta nähdään, että Bangladeshissa opettajaa kunnioitetaan laajasti koulussa kuten myös koulun ulkopuolellakin. Opiskelijat katsovat, että opettaja tietää kaiken. Opettaja ei ole ainoastaan tiedon lähde Bangladeshissa, vaan myös elämisen malli. Ei ole yleistä, että opiskelija kutsuu opettajaa nimeltä. Oppimisympäristössä on yhdensuuntainen kommunikaatio, joka tulee opettajalta opiskelijalle, mutta ei toisin päin. Bangladeshissa on vallalla autoritäärinen oppimisympäristö, missä opettaja päättää kaikesta. Opettajan ja opiskelijan välinen suhde on hyvin etäinen. Bangladeshissa koulua pidetään kilpailukenttänä. Parhaita opiskelijoita kehutaan ja opiskelijan on häpeällistä epäonnistua. Monesti opiskelijat tekevät itsemurhan, mikäli epäonnistuvat kokeessa. Suomessa opettajaa pidetään oppimisprosessia helpottajana tekijänä. Ystävällinen ja läheinen suhde opiskelijaan on yleistä. Koulu ei ole kilpailukentän perusta, vaan mukautumista ja oppineisuudessa heikkoja opiskelijoita rohkaistaan parempiin suorituksiin.
Opettajan ja opiskelijan välinen vuorovaikutus on erityisen tärkeä seikka oppimisympäristössä. Se luo uskon ja luottamuksen ilmapiirin, missä oppimistavoitteet saavutetaan tehokkaasti. Tulevaisuudessa lapset kasvavat täysin erilaisessa ympäristössä, jossa medialla ja koululla tulee olemaan suurempi rooli kuin mitä vanhemmilla tai ystävillä on kasvuprosessissa. Sen seurauksena kysyntää tulee olemaan entistä enemmän ammatillisuudessa, erityistaidoissa, joustavuudessa, mukautumiskyvyssä, globaalisessa asennoitumisessa ja etnisessä orientoitumisessa.
Vuorovaikutusprosessin esilletuomiseksi on käytetty eräitä seikkoja kuten miten opiskelijat ovat käsittäneet opettajan; mitkä ovat opettajan roolit koulussa; kilpailu versus mukautuvuus; yleinen ympäristö missä vanhemmat, opettajat ja opiskelijat ovat mukana. Ennen kuin opettajan ja opiskelijan vuorovaikutusta on käsitelty, opetusjärjestelmästä on hahmoteltu lyhyt kuvaus molemmissa maissa, Bangladeshissa ja Suomessa. Koulujärjestelmää tutkittaessa molemmissa maissa on huomattu olennainen ero Bangladeshin ja Suomen välillä. Suomalainen opetusjärjestelmä on luonteeltaan maallistunut, mutta Bangladeshissa se ei ole kokonaan uskontoon perustuva opetusjärjestelmä. Madrasha-opetus on yhä olemassa ei-uskonnollisen opetusjärjestelmän rinnalla.
Tutkittaessa opettajan ja opiskelijan välistä vuorovaikutusta nähdään, että Bangladeshissa opettajaa kunnioitetaan laajasti koulussa kuten myös koulun ulkopuolellakin. Opiskelijat katsovat, että opettaja tietää kaiken. Opettaja ei ole ainoastaan tiedon lähde Bangladeshissa, vaan myös elämisen malli. Ei ole yleistä, että opiskelija kutsuu opettajaa nimeltä. Oppimisympäristössä on yhdensuuntainen kommunikaatio, joka tulee opettajalta opiskelijalle, mutta ei toisin päin. Bangladeshissa on vallalla autoritäärinen oppimisympäristö, missä opettaja päättää kaikesta. Opettajan ja opiskelijan välinen suhde on hyvin etäinen. Bangladeshissa koulua pidetään kilpailukenttänä. Parhaita opiskelijoita kehutaan ja opiskelijan on häpeällistä epäonnistua. Monesti opiskelijat tekevät itsemurhan, mikäli epäonnistuvat kokeessa. Suomessa opettajaa pidetään oppimisprosessia helpottajana tekijänä. Ystävällinen ja läheinen suhde opiskelijaan on yleistä. Koulu ei ole kilpailukentän perusta, vaan mukautumista ja oppineisuudessa heikkoja opiskelijoita rohkaistaan parempiin suorituksiin.
Opettajan ja opiskelijan välinen vuorovaikutus on erityisen tärkeä seikka oppimisympäristössä. Se luo uskon ja luottamuksen ilmapiirin, missä oppimistavoitteet saavutetaan tehokkaasti. Tulevaisuudessa lapset kasvavat täysin erilaisessa ympäristössä, jossa medialla ja koululla tulee olemaan suurempi rooli kuin mitä vanhemmilla tai ystävillä on kasvuprosessissa. Sen seurauksena kysyntää tulee olemaan entistä enemmän ammatillisuudessa, erityistaidoissa, joustavuudessa, mukautumiskyvyssä, globaalisessa asennoitumisessa ja etnisessä orientoitumisessa.