Saniteettiposliinijätteen käsittelymahdollisuudet
Penttinen, Janne (2018)
Penttinen, Janne
Turun ammattikorkeakoulu
2018
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2018061413890
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2018061413890
Tiivistelmä
Saniteettiposliinijätteelle ei ole tällä hetkellä tehokasta käsittelytapaa, mutta hyödyntäjiä sen sijaan olisi. Tiilitehtaat pystyvät käyttämään puhdasta saniteettiposliinimurskaa tiilen valmistuksen
raaka-aineena. Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää millaisen käsittelyjärjestelmän saniteettiposliinijätteen käsittely vaatisi, jotta siitä saataisin eroteltua mahdollisimman tehokkaasti posliini, muovi ja metallit, sekä tehdä investointikustannusarvio käsittelyjärjestelmälle. Lisäksi haluttiin selvittää syntyvän saniteettiposliinijätteen määrä Suomessa vuositasolla. Tämän opinnäytetyön toimeksiantajana toimi Lounais-Suomen jätehuolto Oy.
Opinäytetyön teoria osuus koostui saniteettiposliinin valmistuksesta, historiasta ja saniteettiposliinikalusteiden materiaaleista ja komponenteista. Lisäksi käytiin läpi kierrätys- ja jätehuoltologistiikkaa ja lainsäädäntöä. Lopuksi kerrottiin erilaisista murskaus- ja seulontamenetelmistä. Lähteinä käytettiin kirjallisuutta, uutisointia sekä E-kirjallisuutta.
Saniteettiposliinijätteen määrää selvitettiin kolmella tavalla. Ensin otettiin yhteyttä jätehuoltoyhtiöihin, sitten vertailtiin saniteettiposliinikalusteiden myyntimääriä asuinrakentamisen määrään ja lopuksi tiedusteltiin vielä märkätilaremonttien määrää vuosittain Suomessa LVI-Tekniset Urakoitsijat:lta. Tulosten perusteella arvioitiin saniteettiposliinijätettä syntyvän n. 5000 tonnia vuodessa.
Tutkimusmenetelmänä oli tutkia erilaisia murskaus- ja seulontamenetelmiä ja haastatella asiantuntijoita. Asiantuntijayritykseksi valittiin Vimelco Oy ja haastattelu toteutettiin teemahaastatteluna. Teemoja olivat: sopivin murskaus- ja seulontamenetelmä saniteettiposliinijätteelle ja investointikustannukset.
Tutkimuksen ja haastattelun perusteella saniteettiposliinijätteen käsittelylle löydettiin kolme erilaista tapaa. Jokaisessa vaihtoehdossa murskaus tapahtuisi leukamurskaimella. Lisäksi erotteluun tarvitaan kaikissa hihnamagneettierotin, pyörrevirtaerotin ja tuulierotin. Ensimmäisessä vaihtoehdossa edellä mainituilla päästään jo tarpeeksi hyvään lopputulokseen. Toisessa vaihtoehdossa lisätään vielä viimeiseksi optinen erotin. Kolmannessa vaihtoehdossa optista erotinta ei ole, mutta joudutaan tuulierottelun jälkeen poimimaan käsin rejektit. Investointikustannukset arvioitiin 530 000-790 000 euron suuruisiksi.
raaka-aineena. Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää millaisen käsittelyjärjestelmän saniteettiposliinijätteen käsittely vaatisi, jotta siitä saataisin eroteltua mahdollisimman tehokkaasti posliini, muovi ja metallit, sekä tehdä investointikustannusarvio käsittelyjärjestelmälle. Lisäksi haluttiin selvittää syntyvän saniteettiposliinijätteen määrä Suomessa vuositasolla. Tämän opinnäytetyön toimeksiantajana toimi Lounais-Suomen jätehuolto Oy.
Opinäytetyön teoria osuus koostui saniteettiposliinin valmistuksesta, historiasta ja saniteettiposliinikalusteiden materiaaleista ja komponenteista. Lisäksi käytiin läpi kierrätys- ja jätehuoltologistiikkaa ja lainsäädäntöä. Lopuksi kerrottiin erilaisista murskaus- ja seulontamenetelmistä. Lähteinä käytettiin kirjallisuutta, uutisointia sekä E-kirjallisuutta.
Saniteettiposliinijätteen määrää selvitettiin kolmella tavalla. Ensin otettiin yhteyttä jätehuoltoyhtiöihin, sitten vertailtiin saniteettiposliinikalusteiden myyntimääriä asuinrakentamisen määrään ja lopuksi tiedusteltiin vielä märkätilaremonttien määrää vuosittain Suomessa LVI-Tekniset Urakoitsijat:lta. Tulosten perusteella arvioitiin saniteettiposliinijätettä syntyvän n. 5000 tonnia vuodessa.
Tutkimusmenetelmänä oli tutkia erilaisia murskaus- ja seulontamenetelmiä ja haastatella asiantuntijoita. Asiantuntijayritykseksi valittiin Vimelco Oy ja haastattelu toteutettiin teemahaastatteluna. Teemoja olivat: sopivin murskaus- ja seulontamenetelmä saniteettiposliinijätteelle ja investointikustannukset.
Tutkimuksen ja haastattelun perusteella saniteettiposliinijätteen käsittelylle löydettiin kolme erilaista tapaa. Jokaisessa vaihtoehdossa murskaus tapahtuisi leukamurskaimella. Lisäksi erotteluun tarvitaan kaikissa hihnamagneettierotin, pyörrevirtaerotin ja tuulierotin. Ensimmäisessä vaihtoehdossa edellä mainituilla päästään jo tarpeeksi hyvään lopputulokseen. Toisessa vaihtoehdossa lisätään vielä viimeiseksi optinen erotin. Kolmannessa vaihtoehdossa optista erotinta ei ole, mutta joudutaan tuulierottelun jälkeen poimimaan käsin rejektit. Investointikustannukset arvioitiin 530 000-790 000 euron suuruisiksi.