Alle 12-vuotiaan lapsen tukeminen sijoituksen alkaessa kriisi- ja vastaanotto-osastolla
Nuorala, Janina; Honkonen, Iina-Mari (2018)
Nuorala, Janina
Honkonen, Iina-Mari
Jyväskylän ammattikorkeakoulu
2018
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201901081136
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201901081136
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tavoitteena oli selvittää alle 12-vuotiaiden lasten kokemuksia ja työntekijöiden näkemyksiä lapsen kriisi- ja vastaanotto-osastolle saapumisesta ja sijoituksen alusta. Opinnäytetyön tarkoituksena oli tuottaa työntekijöille tietoa, jota he voivat hyödyntää lastensuojelun kriisi- ja vastaanotto-osastolla lasten kanssa työskenneltäessä. Opinnäytetyön avulla haluttiin selvittää, mitkä olivat lasten ja työntekijöiden mukaan kriisi- ja vastaanottoosaston toiminnassa esiintyviä vahvuuksia ja haasteita.
Aineisto kerättiin lapsille toteutetuilla puolistrukturoiduilla yksilöhaastatteluilla sekä työntekijöille toteutetuilla informoiduilla kyselyillä. Aineisto koostui neljän lapsen ja yhdeksän työntekijän vastauksista. Aineiston analysoinnissa hyödynnettiin temaattista analyysiä.
Aineiston perusteella ilmeni, että lapsen tukemisen kannalta merkityksellistä oli lapsen perustarpeista ja arjen rutiineista huolehtiminen, työntekijän ja lapsen välinen yhteinen aika sekä lapsen ymmärryksen lisääminen ikätasoisesti hänen omasta tilanteestaan. Lisäksi merkityksellistä oli lasten keskinäisten suhteiden sekä lapselle läheisten ihmissuhteiden tukeminen. Aineistosta ilmeni, että työntekijöiden näkökulmasta lapsen turvallisuuden tunteen tukeminen koettiin merkitykselliseksi. Sitä pyrittiin tukemaan arjen pysyvyydellä, tilanteen ja tunteiden sanoittamisella, empatialla sekä työntekijän läsnäololla.
Tutkimuksessa selvisi, että lastensuojelun kriisi- ja vastaanotto-osaston toimintaa voisi kehittää turvaamalla työntekijöiden riittävät resurssit ja lapsen kattavien perustietojen saaminen ennen lapsen osastolle saapumista. Työntekijöiden resurssin turvaamisen avulla pystyttäisiin tarjoamaan lapsille heidän kaipaamaansa kahdenkeskistä aikaa työntekijän kanssa. Kehittämiskohteena aineistosta ilmeni lasten keskinäisten suhteiden tukeminen kiusanteon ehkäisemiseksi sekä lapsen tukeminen erityisesti silloin, kun lapsi suhtautuu sijoitukseen kielteisesti.
Aineisto kerättiin lapsille toteutetuilla puolistrukturoiduilla yksilöhaastatteluilla sekä työntekijöille toteutetuilla informoiduilla kyselyillä. Aineisto koostui neljän lapsen ja yhdeksän työntekijän vastauksista. Aineiston analysoinnissa hyödynnettiin temaattista analyysiä.
Aineiston perusteella ilmeni, että lapsen tukemisen kannalta merkityksellistä oli lapsen perustarpeista ja arjen rutiineista huolehtiminen, työntekijän ja lapsen välinen yhteinen aika sekä lapsen ymmärryksen lisääminen ikätasoisesti hänen omasta tilanteestaan. Lisäksi merkityksellistä oli lasten keskinäisten suhteiden sekä lapselle läheisten ihmissuhteiden tukeminen. Aineistosta ilmeni, että työntekijöiden näkökulmasta lapsen turvallisuuden tunteen tukeminen koettiin merkitykselliseksi. Sitä pyrittiin tukemaan arjen pysyvyydellä, tilanteen ja tunteiden sanoittamisella, empatialla sekä työntekijän läsnäololla.
Tutkimuksessa selvisi, että lastensuojelun kriisi- ja vastaanotto-osaston toimintaa voisi kehittää turvaamalla työntekijöiden riittävät resurssit ja lapsen kattavien perustietojen saaminen ennen lapsen osastolle saapumista. Työntekijöiden resurssin turvaamisen avulla pystyttäisiin tarjoamaan lapsille heidän kaipaamaansa kahdenkeskistä aikaa työntekijän kanssa. Kehittämiskohteena aineistosta ilmeni lasten keskinäisten suhteiden tukeminen kiusanteon ehkäisemiseksi sekä lapsen tukeminen erityisesti silloin, kun lapsi suhtautuu sijoitukseen kielteisesti.