Hoitohenkilökunnan kokemat uhka- ja väkivaltatilanteet terveydenhuollossa - Raportointi ja kirjaaminen Suomen sairaanhoitopiireissä
Schildt, Lauri; Penttinen, Joni (2010)
Schildt, Lauri
Penttinen, Joni
Laurea-ammattikorkeakoulu
2010
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2010053111073
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2010053111073
Tiivistelmä
Uhka- ja väkivaltatilanteet ovat yleistyneet yhteiskunnassa ja terveydenhuollossa. Uhkaavia ja hankalia potilaita kohtaavat monet terveydenhuollon työntekijät. Turvallisuusuhkien hallinnassa on perään kuulutettu niiden nykyistä parempaa tilastointia ja sitä, että tilastoinnissa tulisi käyttää yhtenäisiä kriteerejä. Tunnollinen uhka- ja väkivaltatilanteiden raportoiminen helpottaa ratkaisevasti tulevaisuuden hoitotilanteeseen varautumista.
Tämän opinnäytetyön tarkoituksena on selvittää kuinka yleistä uhka- ja väkivaltatilanne raportointi ja kirjaaminen ovat Suomen sairaanhoitopiireissä, minkälaisia eri kirjaamis- ja raportointimenetelmiä ja käytäntöjä on. Opinnäytetyön teoriaosiossa käsittelemme turvattomuutta, väkivaltaa, väkivaltatilanteiden ehkäisyä, raportoimista ja kirjaamista.
Tutkimusaineisto on kerätty valtakunnallisesti sairaanhoitopiireille lähetetyn kyselylomakkeen avulla. Sähköpostikyselyssä kysyttiin raportointikäytännöistä sekä pyydettiin lähettämään sairaanhoitopiireillä käytössä olevat uhka- ja väkivaltatapahtumalomakkeet analysoitavaksi. Vastanneita sairaanhoitopiirejä oli kaksikymmentä. Vastausprosentiksi muodostui 100 %.Tutkimusmenetelmänä tutkimuksessa on käytetty triangulaatio-tutkimusmenetelmää, joka pitää sisällään sekä laadullisia että määrällisiä tutkimusmenetelmiä.
Tutkimuksesta kävi ilmi, että jokaisessa vastanneessa sairaanhoitopiirissä on käytössä lomake tai järjestelmä uhka- ja väkivaltatapahtumien raportointia ja kirjaamista varten, mutta raportointimenetelmissä ja käytännöissä on paljon eroavaisuuksia. Sairaanhoitopiirit käyttävät sähköistä järjestelmää, lomaketta sähköisessä tai paperisessa muodossa tai näistä joitakin rinnakkain.
Osa käytössä olevista lomakkeista sisälsi epäkohtia, jotka voivat nostaa hoitohenkilökunnan kynnystä täyttää ilmoituksia, jolloin todenmukaista kuvaa tilanteiden yleisyydestä ei saada. Erot raportointimenetelmissä ja – käytänteissä sairaanhoitopiirien välillä aiheuttavat hankaluuksia tulosten valtakunnalliseen vertailuun. Tutkimuksemme tukee ajatusta yhtenäisen valtakunnallisen järjestelmän, perehdytyksen ja ohjeistuksen tärkeydestä. Turvallisuuskulttuurin rakentaminen on helpompaa, kun saadaan tietoa uhka- ja väkivaltatilanteiden todellisista määristä sekä tilanteiden syistä.
Yhtenäisen järjestelmän tulisi olla yksinkertainen ja kaikkien tiedossa. Yhtenäisen järjestelmän aikaansaaminen edellyttäisi toimivan ja huolellisesti kehitetyn lomakkeen laatimista. Hyvästä lomakkeesta käy ilmi raportoinnin tärkeys, se on ymmärrettävä ja sisältää relevantit kysymykset, mukana on yksiselitteiset täyttöohjeet, se on nopea täyttää ja helposti saatavilla, eikä
se sisällä henkilötietoja. Tämän tutkimuksen tuloksia voidaan hyödyntää uhka- ja väkivaltatapahtumien raportoimisen ja kirjaamisen kehittämisessä.
Tämän opinnäytetyön tarkoituksena on selvittää kuinka yleistä uhka- ja väkivaltatilanne raportointi ja kirjaaminen ovat Suomen sairaanhoitopiireissä, minkälaisia eri kirjaamis- ja raportointimenetelmiä ja käytäntöjä on. Opinnäytetyön teoriaosiossa käsittelemme turvattomuutta, väkivaltaa, väkivaltatilanteiden ehkäisyä, raportoimista ja kirjaamista.
Tutkimusaineisto on kerätty valtakunnallisesti sairaanhoitopiireille lähetetyn kyselylomakkeen avulla. Sähköpostikyselyssä kysyttiin raportointikäytännöistä sekä pyydettiin lähettämään sairaanhoitopiireillä käytössä olevat uhka- ja väkivaltatapahtumalomakkeet analysoitavaksi. Vastanneita sairaanhoitopiirejä oli kaksikymmentä. Vastausprosentiksi muodostui 100 %.Tutkimusmenetelmänä tutkimuksessa on käytetty triangulaatio-tutkimusmenetelmää, joka pitää sisällään sekä laadullisia että määrällisiä tutkimusmenetelmiä.
Tutkimuksesta kävi ilmi, että jokaisessa vastanneessa sairaanhoitopiirissä on käytössä lomake tai järjestelmä uhka- ja väkivaltatapahtumien raportointia ja kirjaamista varten, mutta raportointimenetelmissä ja käytännöissä on paljon eroavaisuuksia. Sairaanhoitopiirit käyttävät sähköistä järjestelmää, lomaketta sähköisessä tai paperisessa muodossa tai näistä joitakin rinnakkain.
Osa käytössä olevista lomakkeista sisälsi epäkohtia, jotka voivat nostaa hoitohenkilökunnan kynnystä täyttää ilmoituksia, jolloin todenmukaista kuvaa tilanteiden yleisyydestä ei saada. Erot raportointimenetelmissä ja – käytänteissä sairaanhoitopiirien välillä aiheuttavat hankaluuksia tulosten valtakunnalliseen vertailuun. Tutkimuksemme tukee ajatusta yhtenäisen valtakunnallisen järjestelmän, perehdytyksen ja ohjeistuksen tärkeydestä. Turvallisuuskulttuurin rakentaminen on helpompaa, kun saadaan tietoa uhka- ja väkivaltatilanteiden todellisista määristä sekä tilanteiden syistä.
Yhtenäisen järjestelmän tulisi olla yksinkertainen ja kaikkien tiedossa. Yhtenäisen järjestelmän aikaansaaminen edellyttäisi toimivan ja huolellisesti kehitetyn lomakkeen laatimista. Hyvästä lomakkeesta käy ilmi raportoinnin tärkeys, se on ymmärrettävä ja sisältää relevantit kysymykset, mukana on yksiselitteiset täyttöohjeet, se on nopea täyttää ja helposti saatavilla, eikä
se sisällä henkilötietoja. Tämän tutkimuksen tuloksia voidaan hyödyntää uhka- ja väkivaltatapahtumien raportoimisen ja kirjaamisen kehittämisessä.