Vuorovaikutuksellinen estetiikka yhteisöteatterissa

Abstract

Opinnäytetyössä prosessoitiin ja tutkittiin yhteisöteatterikoulutuksen jaksoa ja siihen sisältyneitä esityksiä. Esitykset olivat osa Viritä! -yhteisöteatterihanketta Perhonjokilaaksossa Keski-Pohjanmaalla 2008. Erityisenä kiinnostuksen kohteena oli yhteisöteatterin estetiikka. Millaisena sen voi käsittää, miten määritellä? Millaisen muodon tämä yhteisöteatterin prosessi sai, millaiset esitykset syntyivät? Millaista vuorovaikutuksellista estetiikkaa syntyi esittämistilanteessa?

Tutkimuskysymyksiä lähestyttiin sekä teorian että käytännön kautta. Aluksi pohdittiin eri taiteen teorioiden kautta yhteisötaiteen ja vuorovaikutuksellisen estetiikan olemusta. Sitten käsiteltiin aihetta käytännön prosessin kautta. Prosessia ja siihen kuuluneita esityksiä tarkasteltiin omien havaintojen ja muiden osallistujien ajatusten perusteella.

Taiteen teoriat vuorovaikutuksellisesta estetiikasta tuntuvat määrittelevän yhteisöteatterin estetiikkaa melko hyvin. Yhteisöteatteriesityksessä taiteilija ensin näyttää jotain ja kutsuu sitten katsojat mukaan dialogiin. Lopullinen taideteos syntyy yhdessä katsojien kanssa, dialogi ei siis ole vain välivaihe teoksen syntymisessä.

Vuorovaikutuksellista estetiikkaa syntyi esityksissä, koska niiden aiheet ja käsittelytavat koskettivat katsojia. Katsojat aktivoituivat toiminnallisesti ja keskustelemalla käsittelemään esitysten aiheita silloin, kun he kokivat esityksen omakohtaisesti.

Esitysten muoto ja niihin sisältyneet aiheiden käsittelytavat valittiin ja kehiteltiin sisällön kautta. Dialogisuuteen pääseminen, osallistaminen ja innostaminen olivat tavoitteena siinä, millaisen muodon esitykset saivat. Yhteisöteatteriesityksen dramaturgia ei voi noudattaa jotakin yhtä tiettyä kaavaa, vaan dramaturgia pitää joka prosessin kohdalla miettiä juuri siihen sopivaksi.

Yhteisöteatteria opettaessa osallistavan teatterin estetiikka tulee esiin erityisesti silloin, kun ollaan tekemässä esitystä. Esteettiset ja eettiset kysymykset liittyvät usein toisiinsa. Tämän prosessin perusteella estetiikkaa ei voida käsitellä ilman, että tiedostaa yhteisöteatteriesityksen perustuvan ihmisten väliseen dialogiin ja yhteiseen läsnäoloon esitystilanteessa.

The aim of the present Bachelor's Thesis was to observe and conduct on a community theatre course and the performances included. The performances were a part of a larger community theatre project in Central Ostrobothnia 2008. A particular interest was shown in the aesthetics of the community theatre.

The research was conducted both on a theoretical and a practical level. Theories of relational and dialogical aesthetics as well as community arts were used to define dialogical performances of the community theatre. An important method was to observe the actual performances and also to refer to the thoughts of other participants of the process.

As a result, the community theatre performance can be seen as an artistic product which is created together with the spectators. In a community theatre performance, an artist first shows something and then invites spectators to join the dialogue. In order to become active in action and discussion, the performance needs to be subjectively experienced by the spectators.

The research revealed five main conclusions. Theories of dialogical aesthetics define the aesthetics of the community theatre quite accurately. The dramaturgy in the community theatre performance should be made based on the content and not on a certain form. When teaching community theatre, the questions of aesthetics and ethics cannot be separated. In addition, when doing community theatre, it is essential to be aware of the dialogue between the participants and moreover, it is also significant to be entirely present.