Opiskelijoiden potilasturvallisuustietojen kehittäminen anestesiahoitotyössä simulaatioharjoituksia apuna käyttäen
Ukkonen, Nelli; Harju, Tiina (2010)
Ukkonen, Nelli
Harju, Tiina
Laurea-ammattikorkeakoulu
2010
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2010052810819
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2010052810819
Tiivistelmä
Mielestämme potilasturvallisuuteen tulisi kiinnittää enemmän huomiota jo opiskelun varhaisessa vaiheessa, jotta potilasturvallisuudesta tulisi luonnollinen osa hoitotyön osaamista. Maailmassa tehdään vuosittain yli 230 miljoonaa kirurgista toimenpidettä. Komplikaatioihin kuolee 30 päivän sisällä leikkauksesta joka vuosi noin miljoona ihmistä. (Ikonen ym. 2009.) Kaikista hoitoon liittyvistä haittatapahtumista jopa puolet olisi ennalta ehkäistävissä. Suomessa tämä merkitsisi 250 - 500 miljoonan vuosittaista säästöä. (Seppä 2008, 1211.)
Läheltäpiti tilanne on tapahtuma, joka olisi voinut aiheuttaa haitan potilaalle. Anestesiahoidossa haittatapahtumia ovat esimerkiksi hypotermia (vajaalämpöisyys), palovammat, sedaatio (lääketieteellinen rauhoittaminen) ilman kipulääkitystä, huomaamatta jäänyt hengityslama, riittämätön monitorointi, hypotensio (matala verenpaine), runsas verenvuoto sekä infektiot ja syvät laskimotromboosit. (Kinnunen 2009, 94 - 95.) Näin ollen haluamme vaikuttaa opinnäytetyöllämme ennaltaehkäisevästi potilasturvallisuuden lisäämiseen jo opiskelijoiden koulutuksessa. Opinnäytetyön aihe on ajankohtainen ja tärkeä. Opinnäytetyön tavoitteena on kehittää opiskelijoiden tietoja pre- ja intraoperatiivisen (leikkausta edeltävän ja leikkauksen aikaisen) vaiheen potilasturvallisuudesta anestesian annossa harjoittelemalla simulaatioympäristössä ennen leikkaussaliharjoitteluun menoa. Opinnäytetyön tulosten perusteella opetushenkilökunta tietää, miten edistää opiskelijoiden anestesiasimulaatioharjoituksia ja mitä asioita heidän tulee osata.
Opinnäytetyön ensisijaisena lähestymistapana on kvalitatiivinen eli laadullinen tutkimusmenetelmä, jossa on mukana myös kvantitatiivisia eli määrällisiä piirteitä. Tutkimusaineisto kerättiin kahdesta ammattikorkeakoulusta sekä Töölön sairaalan ortopedian- ja traumatologian leikkausosastolta ja Meilahden sydän- ja thoraxkirurgian leikkausosastolta. Opinnäytetyön aineiston muodosti 11 sairaanhoitajaopiskelijaa ja 13 anestesiasairaanhoitajaa. Aineiston avointen kysymysten vastaukset analysoitiin laadullisella sisällönanalyysillä ja jälkimmäinen osio Excel- taulukkolaskentaohjelmalla, jotka on esitetty taulukoilla ja pylväskaavioilla.
Opinnäytetyön tulosten mukaan sekä anestesiasairaanhoitajat että opiskelijat arvioivat simulaatioiden olevan mielekäs ja tehokas tapa oppia hoitamisen taitoja. Opiskelijat toivoivat yksilöllisempää huomiointia ja kriittisempää palautetta. Myös simulaatioiden toistettavuuden koettiin lisäävän itsevarmuutta. Tärkeää oli myös, että simulaatiot vastaavat opiskelijoiden osaamistasoa. Anestesiasairaanhoitajat painottivat opiskelijoilta parempaa leikkaussalikäyttäytymisen tuntemista ja toimintansa perustelua teorialla. Opiskelijoiden haasteena on oppia keräämään tietoa kokonaisvaltaisesti niin teknisistä mittareista kuin omasta potilaasta tehdyistä havainnoista ja tarpeen mukaan reagoida potilaan tilaan.
Tutkimus nostaa jatkotutkimushaasteita, joista yhtenä on erilaisten mittarien tarjoaman tiedon vertaaminen potilaasta tehtäviin havaintoihin.
Läheltäpiti tilanne on tapahtuma, joka olisi voinut aiheuttaa haitan potilaalle. Anestesiahoidossa haittatapahtumia ovat esimerkiksi hypotermia (vajaalämpöisyys), palovammat, sedaatio (lääketieteellinen rauhoittaminen) ilman kipulääkitystä, huomaamatta jäänyt hengityslama, riittämätön monitorointi, hypotensio (matala verenpaine), runsas verenvuoto sekä infektiot ja syvät laskimotromboosit. (Kinnunen 2009, 94 - 95.) Näin ollen haluamme vaikuttaa opinnäytetyöllämme ennaltaehkäisevästi potilasturvallisuuden lisäämiseen jo opiskelijoiden koulutuksessa. Opinnäytetyön aihe on ajankohtainen ja tärkeä. Opinnäytetyön tavoitteena on kehittää opiskelijoiden tietoja pre- ja intraoperatiivisen (leikkausta edeltävän ja leikkauksen aikaisen) vaiheen potilasturvallisuudesta anestesian annossa harjoittelemalla simulaatioympäristössä ennen leikkaussaliharjoitteluun menoa. Opinnäytetyön tulosten perusteella opetushenkilökunta tietää, miten edistää opiskelijoiden anestesiasimulaatioharjoituksia ja mitä asioita heidän tulee osata.
Opinnäytetyön ensisijaisena lähestymistapana on kvalitatiivinen eli laadullinen tutkimusmenetelmä, jossa on mukana myös kvantitatiivisia eli määrällisiä piirteitä. Tutkimusaineisto kerättiin kahdesta ammattikorkeakoulusta sekä Töölön sairaalan ortopedian- ja traumatologian leikkausosastolta ja Meilahden sydän- ja thoraxkirurgian leikkausosastolta. Opinnäytetyön aineiston muodosti 11 sairaanhoitajaopiskelijaa ja 13 anestesiasairaanhoitajaa. Aineiston avointen kysymysten vastaukset analysoitiin laadullisella sisällönanalyysillä ja jälkimmäinen osio Excel- taulukkolaskentaohjelmalla, jotka on esitetty taulukoilla ja pylväskaavioilla.
Opinnäytetyön tulosten mukaan sekä anestesiasairaanhoitajat että opiskelijat arvioivat simulaatioiden olevan mielekäs ja tehokas tapa oppia hoitamisen taitoja. Opiskelijat toivoivat yksilöllisempää huomiointia ja kriittisempää palautetta. Myös simulaatioiden toistettavuuden koettiin lisäävän itsevarmuutta. Tärkeää oli myös, että simulaatiot vastaavat opiskelijoiden osaamistasoa. Anestesiasairaanhoitajat painottivat opiskelijoilta parempaa leikkaussalikäyttäytymisen tuntemista ja toimintansa perustelua teorialla. Opiskelijoiden haasteena on oppia keräämään tietoa kokonaisvaltaisesti niin teknisistä mittareista kuin omasta potilaasta tehdyistä havainnoista ja tarpeen mukaan reagoida potilaan tilaan.
Tutkimus nostaa jatkotutkimushaasteita, joista yhtenä on erilaisten mittarien tarjoaman tiedon vertaaminen potilaasta tehtäviin havaintoihin.