Ennen kaikki meni ihan sulavasti: palveluohjauksellisen työn käynnistyminen kahden vaikeasti liikuntavammaisen nuoren aikuisen elämässä.
Kvist, Anne (2010)
Kvist, Anne
Metropolia Ammattikorkeakoulu
2010
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2010111614533
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2010111614533
Tiivistelmä
Opinnäytetyöni tarkoituksena oli saada tietoa kahden vaikeasti liikuntavammaisen nuoren aikuisen näkökulmasta palveluohjauksellisen työmenetelmän käyttöönottoa varten vaikeasti liikuntavammaisten nuorten aikuisten palveluasumisyksikössä Keltamokodissa. Vammaispalvelulain uudistumisen myötä syksyllä 2009 Keltamokodissa oli tullut tarve hahmottaa asiakkaiden palvelujen kokonaistarve ja saada palveluista asiakkaille ehjä palvelukokonaisuus. Tässä palveluohjauksellinen työote voi tulevaisuudessa toimia työvälineenä Keltamokodissa. Kun palvelujen suunnittelu tehostuu, on Keltamokodissa mahdollista nykyistä paremmin ennakoida asiakkaiden palvelutarpeita ja tarvittavia resursseja. Palveluohjauksellisen työotteen käynnistyminen ja juurruttaminen pysyväksi työmenetelmäksi Keltamokodissa edellyttää asiakkaiden äänen kuulemista ja erityisesti asiakkaan mielipiteen selvittämistä palveluohjauksellisen työhön liittyvän dialogisen työmenetelmän avulla.
Opinnäytetyöni toteutin tapauskertomuksena, jossa aineistona oli kahden vaikeasti liikuntavammaisen nuoren aikuisen teemahaastattelut palveluohjauksellisen työn alkukartoitusvaiheesta. Jaoin aineiston seuraavan kolmen teeman alle; 1) Nykyiset ja aikaisemmat palvelut, 2) Elämänhallinta sekä 3) Tulevaisuus ja haaveet.
Opinnäytetyöni tulosten perusteella vaikeavammaisen nuoren aikuisen rooli oman elämänsä asiantuntijana tarvitsee vahvistusta hänen kanssaan toimivilta ammattilaisilta. Haastatteluvastauksista kävi ilmi, että palveluiden koordinointia toivottiin niin, että päämäärät, toiveet ja tavoitteet palveluiden suhteen ovat nuoren palveluverkoston tiedossa. Elämänhallinnan vahvistamiseen tarvitaan tulosten perusteella palveluohjauksellista työotetta. Tulevaisuuden haaveet ovat tulosten perusteella samoja kuin vammattomien ikätoverien haaveet.
Palveluohjauksellista työtä tarvitaan Keltamokodissa asiakkaiden kokonaistilanteen hahmottamiseen. Palveluohjauksellisen työn käynnistysvaihe on tärkeä, ja siihen on tulosten perusteella varattava riittävästi aikaa. Yksistään palvelujen kartoitus ja arviointi saattaa poistaa päällekkäisiä palveluja, asiakkaan palvelutarpeen ja toiveiden muuttuessa eri ikävaiheissa. Palveluohjauksellista työtä olisi hyödyllistä toteuttaa erityisesti asiakkaiden elämänhallinnan tukena. Palveluohjauksellista työtä on tehtävä asiakkaan tarpeista käsin, jokaiselle on räätälöitävä yksilöllinen tapa toteuttaa palvelut. Vaikeasti liikuntavammaisen nuoren aikuisen tulevaisuuden haaveet ja odotukset on tärkeää kartoittaa, jotta palveluverkostolla on tiedossa asiakkaan päämäärät.
Avainsanat
liikuntavammaisuus, palveluohjaus, elämänhallinta, elämänkaaripsykologia, dialogisuus
Opinnäytetyöni toteutin tapauskertomuksena, jossa aineistona oli kahden vaikeasti liikuntavammaisen nuoren aikuisen teemahaastattelut palveluohjauksellisen työn alkukartoitusvaiheesta. Jaoin aineiston seuraavan kolmen teeman alle; 1) Nykyiset ja aikaisemmat palvelut, 2) Elämänhallinta sekä 3) Tulevaisuus ja haaveet.
Opinnäytetyöni tulosten perusteella vaikeavammaisen nuoren aikuisen rooli oman elämänsä asiantuntijana tarvitsee vahvistusta hänen kanssaan toimivilta ammattilaisilta. Haastatteluvastauksista kävi ilmi, että palveluiden koordinointia toivottiin niin, että päämäärät, toiveet ja tavoitteet palveluiden suhteen ovat nuoren palveluverkoston tiedossa. Elämänhallinnan vahvistamiseen tarvitaan tulosten perusteella palveluohjauksellista työotetta. Tulevaisuuden haaveet ovat tulosten perusteella samoja kuin vammattomien ikätoverien haaveet.
Palveluohjauksellista työtä tarvitaan Keltamokodissa asiakkaiden kokonaistilanteen hahmottamiseen. Palveluohjauksellisen työn käynnistysvaihe on tärkeä, ja siihen on tulosten perusteella varattava riittävästi aikaa. Yksistään palvelujen kartoitus ja arviointi saattaa poistaa päällekkäisiä palveluja, asiakkaan palvelutarpeen ja toiveiden muuttuessa eri ikävaiheissa. Palveluohjauksellista työtä olisi hyödyllistä toteuttaa erityisesti asiakkaiden elämänhallinnan tukena. Palveluohjauksellista työtä on tehtävä asiakkaan tarpeista käsin, jokaiselle on räätälöitävä yksilöllinen tapa toteuttaa palvelut. Vaikeasti liikuntavammaisen nuoren aikuisen tulevaisuuden haaveet ja odotukset on tärkeää kartoittaa, jotta palveluverkostolla on tiedossa asiakkaan päämäärät.
Avainsanat
liikuntavammaisuus, palveluohjaus, elämänhallinta, elämänkaaripsykologia, dialogisuus