Sorkkavälin ajotulehdus -- kehittyvän maitotilan vitsaus
Gröhn, Heli (2010)
Gröhn, Heli
Savonia-ammattikorkeakoulu
2010
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2010120216738
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2010120216738
Tiivistelmä
Työssä selvittiin sorkkavälin ajotulehduksen aiheuttamia toimia karjatiloilla sekä karjanomistajien että eläinlääkäreiden näkökulmasta. Taudin oireet näkyvät selvästi. Nauta alkaa nopeasti ontua yhtä tai useampaa jalkaansa. Oireileva sorkka on paksu ja erittäin kipeä ja kosketusherkkä vuohisen kohdalta. Oireet ilmenevät muutamassa tunnissa. Tauti leviää nopeasti eläimestä toiseen, joten sairaiden eläinten eristäminen omaan karsinaan on tärkeää. Ontuvat eläimet eivät liiku, eivät käy syömässä eivätkä lypsyllä. Tautia hoidetaan antibiooteilla, joten lääkekulujen ja ylimääräisen työn lisäksi tulee myös mittavat maidon menetykset.
Tuottajille suunnatussa kyselyssä selvitettiin taudille altistavia olosuhdetekijöitä, hoitokäytäntöjä, paranemistuloksia sekä tukitoimia. Kysely lähetettiin sähköisesti noin 7800 maitotilalle. Eläinlääkärikyselyssä selvitettiin, mitkä ovat pääasialliset hoitosuositukset sorkkavälin ajotulehdukseen, mitkä ovat olleet paranemistulokset sekä kuinka tietoisia eläinlääkärit ovat tarttuvista sorkkasairauksista. Kysely lähetettiin sähköisesti noin 170 eläinlääkärille.
Työssä tarkasteltiin case-tapauksen avulla millaisia toimia sorkkavälin ajotulehduksen puhkeaminen aiheuttaa lypsykarjatilalla. Tilalla pidettiin tarkkaa lääkehoitokirjanpitoa kolme kuukautta kestäneen epidemian aikana ja eri lääkeaineiden tehoa sekä eläinten paranemistuloksia seurattiin hoitojakson aikana ja sen jälkeen. Tilalla pohdittiin myös navetan olosuhteiden vaikutusta epidemian puhkeamiseen, leviämiseen ja ennaltaehkäisyyn. Lisäksi laskettiin ajotulehdusepidemian aiheuttamat lääkintäkustannukset sekä menetetystä maidosta ja lisääntyneestä työmäärästä aiheutuneet kustannukset.
Lypsylehmän hyvä sorkkaterveys on yksi lenkki ketjussa, jolla eläimen kestävyyttä saadaan parannettua. Kestävyyden parantuessa lypsylehmän taloudellinen tuotantoikä pitenee ja uusimiskulut alenevat.
Sorkkavälin ajotulehdus on yksi uusimmista tarttuvista sorkkasairauksista massamme. Ulkomailla tautia on jo esiintynyt pidempään ja Suomeen se on levinnyt mahdollisesti tuontieläinten mukana Ruotsista. Ajotulehdusepidemiat ovat yleistyneet, mikä johtuu pihattojen yleistymisestä sekä karjakokojen kasvusta, mihin liittyy useimmissa tapauksissa eläinostot toisista karjoista, joiden sorkkaterveystilannetta ei tiedetä.
Ajotulehdus aiheuttaa karjaan iskiessään suuria taloudellisia vahinkoja, jos olosuhteet ovat otolliset taudin leviämiselle. Nopea hoidon aloitus riittävällä lääkeannoksella, sairaiden eläinten eristys sekä olosuhteiden korjaus ovat avainasemassa, jotta vahingot saadaan minimoitua. Tärkeä tukitoimi epidemian jälkeen on sorkkakylpyaltaiden käyttö, joka olosuhteiden korjaamisen lisäksi vähentää koko karjan tartuntapainetta.
Tuottajille suunnatussa kyselyssä selvitettiin taudille altistavia olosuhdetekijöitä, hoitokäytäntöjä, paranemistuloksia sekä tukitoimia. Kysely lähetettiin sähköisesti noin 7800 maitotilalle. Eläinlääkärikyselyssä selvitettiin, mitkä ovat pääasialliset hoitosuositukset sorkkavälin ajotulehdukseen, mitkä ovat olleet paranemistulokset sekä kuinka tietoisia eläinlääkärit ovat tarttuvista sorkkasairauksista. Kysely lähetettiin sähköisesti noin 170 eläinlääkärille.
Työssä tarkasteltiin case-tapauksen avulla millaisia toimia sorkkavälin ajotulehduksen puhkeaminen aiheuttaa lypsykarjatilalla. Tilalla pidettiin tarkkaa lääkehoitokirjanpitoa kolme kuukautta kestäneen epidemian aikana ja eri lääkeaineiden tehoa sekä eläinten paranemistuloksia seurattiin hoitojakson aikana ja sen jälkeen. Tilalla pohdittiin myös navetan olosuhteiden vaikutusta epidemian puhkeamiseen, leviämiseen ja ennaltaehkäisyyn. Lisäksi laskettiin ajotulehdusepidemian aiheuttamat lääkintäkustannukset sekä menetetystä maidosta ja lisääntyneestä työmäärästä aiheutuneet kustannukset.
Lypsylehmän hyvä sorkkaterveys on yksi lenkki ketjussa, jolla eläimen kestävyyttä saadaan parannettua. Kestävyyden parantuessa lypsylehmän taloudellinen tuotantoikä pitenee ja uusimiskulut alenevat.
Sorkkavälin ajotulehdus on yksi uusimmista tarttuvista sorkkasairauksista massamme. Ulkomailla tautia on jo esiintynyt pidempään ja Suomeen se on levinnyt mahdollisesti tuontieläinten mukana Ruotsista. Ajotulehdusepidemiat ovat yleistyneet, mikä johtuu pihattojen yleistymisestä sekä karjakokojen kasvusta, mihin liittyy useimmissa tapauksissa eläinostot toisista karjoista, joiden sorkkaterveystilannetta ei tiedetä.
Ajotulehdus aiheuttaa karjaan iskiessään suuria taloudellisia vahinkoja, jos olosuhteet ovat otolliset taudin leviämiselle. Nopea hoidon aloitus riittävällä lääkeannoksella, sairaiden eläinten eristys sekä olosuhteiden korjaus ovat avainasemassa, jotta vahingot saadaan minimoitua. Tärkeä tukitoimi epidemian jälkeen on sorkkakylpyaltaiden käyttö, joka olosuhteiden korjaamisen lisäksi vähentää koko karjan tartuntapainetta.