Taistelustressin hallinta sotilaallisessa kriisinhallinnassa

Abstract

Tämä tapaustutkimus syntyi tarpeesta luoda 2000-luvun haasteisiin vastaava malli koulutuksesta, joka ennalta ehkäisee taistelustressin syntyä ja lievittää sen synnyttämiä oireita. Modulaarinen koulutusmalli on rakennettu kahden vahvan pilarin, taistelustressin teorian ja suomalaisilta sotilailta kerätyn empirian varaan.

Tutkimuksen ensimmäisenä tutkimuskysymyksenä oli määritellä taistelustressi ilmiönä. Taistelustressi on erottamaton osa taistelukenttää. Taistelustressin synnyttävät taistelukentän stressitekijät, jotka vaihtelevat olosuhdetekijöistä aina vastustajan muodostamaan aseelliseen uhkaan. Taistelustressi vaikuttaa jokaisen sotilaan psyykkiseen toimintakykyyn tehtävästä riippumatta. Tällä tavoin taistelustressin vaikutus välittyy kaikkeen sotilaalliseen toimintaan. Taistelustressin luonteeseen kuuluu, ettei sen vaikutuksen täydellinen eliminointi ole mahdollista, sen vaikutusta voidaan ainoastaan pyrkiä rajoittamaan. Taistelustressin hyväksyminen erottamattomaksi osaksi taistelukenttää on menestyksellisen sotilasjohtamisen keskeinen kulmakivi.

Tutkimuksen toisena pääkysymyksenä oli puolestaan selvittää millaiset valmiudet kriisinhallintakoulutus antaa suomalaiselle sotilaalle taistelustressin ennakoimiseksi. Vastausta kysymykseen haettiin analysoimalla tutkimukseen valittujen, kesällä 2009 Afganistanissa palvelleiden, sotilaiden vastauksia heille tehtyyn lomakehaastatteluun. Yhteenvetona voidaan todeta taistelustressin vaikuttavan suomalaisiin sotilaisiin aivan samalla tavalla kuin muiden kansallisuuksien sotilaisiin. Suomalainen sotilas ei ole taistelustressille immuuni, eikä tutkimukseen osallistuneiden sotilaiden saama koulutus antanut kaikilta osin riittäviä valmiuksia taistelustressin hallitsemiseksi. Suomalaisten sotilaiden valmiuksia taistelustressin hallintaan voidaan kuitenkin parantaa ennen kaikkea koulutuksen ja etukäteisvalmistautumisen kautta.

Taistelustressin teorian ja suomalaisilta sotilailta kerätyn empirian synteesinä on tutkimuksessa luotu kokonaisvaltainen malli taistelustressin hallitsemiseksi. Malli tarjoaa Puolustusvoimien käyttöön useita kehittämisajatuksia sisältävän kokonaisuuden, jonka tavoitteena on optimoida sotilaan psyykkinen toimintakyky ennen operaatiota, operaation aikana ja operaation jälkeen. Kokonaisvaltainen lähestymistapa painottaa koulutusvaiheessa annettavan koulutuksen merkitystä unohtamatta operatiivisen vaiheen ennalta ehkäiseviä toimia ja operaation jälkeisen vaiheen hallittua sopeuttamista. Mallin vahvuus on sen perustassa, perustuuhan se sotilaiden omiin kokemuksiin kesältä 2009. Toinen mallin vahvuus on sen toteuttamiskelpoisuus. Mallin toteuttaminen ei vaadi ylitsepääsemättömiä panostuksia, vaan malli on toteutettavissa pienillä lisäpanostuksilla. Kokonaisvaltaisen taistelustressin hallinnan malli on rakennettu osin modulaariseksi, jolloin se on mahdollista toteuttaa sellaisenaan tai osittain, täyden tehon saamisen edellyttäessä mallin hyödyntämistä täysimääräisesti.

This case study originated from the need to create a training program which responds to the 21st century challenges, and which proactively prevents combat stress and mitigates its trauma symptoms. This modular training program has been built around two strong pillars, the combat stress theory and empiricism collected from Finnish soldiers.

The first principal question of the research was to define combat stress as a phenomenon. Combat stress is an inseparable part of the battle field. Combat stress is caused by battle field stressors, which vary from climatic factors to an armed threat caused by opposing forces. Combat stress affects every soldier’s psychic capabilities regardless of his/ her assignment. In this way the impact of the combat stress is transmitted to all military activities. It is impossible to completely eliminate combat stress; therefore its effect can be only reduced, due to the nature of the combat stress. The acknowledgment of combat stress as a fundamental part of the battle field is a crucial cornerstone of successful military leadership.

The second essential question of the research was to define Finnish soldiers’ level of readiness, based on a preoperational training period, to encounter combat stress. The answer to the question was searched by analyzing selected Finnish soldiers’, who all served in Afghanistan in summer 2009, replies to a posted questionnaire. In summary, it can be pointed out that combat stress affects Finnish soldiers in an exactly similar way as soldiers of other nationalities. The Finnish soldier is not immune to combat stress, and the training given to those soldiers who participated in the research, did not in every respect give them an adequate level of readiness to combat stress control. Finnish soldiers’ level of readiness to combat stress control can be improved especially by training and preparation.

As a synthesis of combat stress theory and empiricism collected from Finnish soldiers, a comprehensive model of combat stress control has been created in this research. The model offers the Finnish Defence Forces a concept with several improvements, the objective of which is to optimize a soldier’s psychic capability before operation, during operation and after operation. The comprehensive approach emphasizes the importance of the training given during the training period, but the approach does not forget preventive actions during the operational phase and controlled adaptation after the operation. The strength of the model is the fact that it is based on soldiers’ own experiences during summer 2009. The other strength of the model is its viability. The execution of the model does not need overwhelming investments, and the model can be executed with minor additional investments. The comprehensive model of combat stress control has been built partly modular, and it is possible to execute it in full or partly, although full effect needs full utilization of the model.