Esikoisäitien vertaistukiryhmä äitiyden tukijana
Palomäki, Miia (2011)
Palomäki, Miia
Satakunnan ammattikorkeakoulu
2011
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201104285207
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201104285207
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää, miten euralaiset esikoisensa saaneet äidit kokivat esikoisäitien vertaistukiryhmän äitiyteen kasvussa ja tukemisessa. Tutkimuksen tavoitteena oli tuottaa tietoa esikoisäitien vertaistukiryhmää järjestäville tahoille, mikä on esikoisäitien tarve vertaistukiryhmille ja miten esikoisäitien vertaistukiryhmää voitaisiin kehittää. Opinnäytetyön tuloksia voidaan käyttää hyödyksi suunniteltaessa tulevia esikoisäitien vertaistukiryhmien kokoontumisia.
Tutkimusaineiston keräämisessä käytettiin tätä tutkimusta varten laadittua kyselylomaketta, joka sisälsi strukturoituja ja avoimia kysymyksiä. Tutkimuksen kohdejoukkona olivat euralaiset esikoisensa saaneet äidit jotka olivat osallistuneet esikoisäitien vertaistukiryhmään vuosina 2008- 2010 (N=15). Tutkimusaineisto kerättiin 4.10.-15.10.2010 välisenä aikana. Vastausprosentti oli 100 ja lopullinen aineisto muodostui 15 lomakkeesta. Tutkimusaineisto analysointiin Microsoft Excell -ohjelmalla. Kvantitatiivinen aineisto analysoitiin tilastollisesti ja siitä laskettiin
frekvenssejä. Tulokset esitettiin sanallisesti sekä taulukoina. Kvalitatiivisen aineiston analysointiin käytettiin sisällön analyysi –menetelmää ja tulokset esitettiin yhteenvetoina ja tuloksia havainnollistettiin suorina lainauksina.
80% vastaajista koki äitiyden erittäin vastuulliseksi tehtäväksi, johon sisältyy niin haasteita, väsymistä mutta myös antoisia kokemuksia. Haasteellisena äitiydessä pidettiin
väsymystä ja omien kasvatustaitojen riittämättömyyttä. Äitiyteen kasvu alkoi 40%:lla siitä hetkestä, kun he saivat tietää olevansa raskaana. Vastaajien suurin odotus
vertaistukiryhmään osallistumiselta oli saada tavata muita samassa elämäntilanteessa olevia äitejä ja jakaa kokemuksia heidän kanssaan. Arkeen ja kotona olemiseen haluttiin
myöskin vaihtelua. Ryhmästä odotettiin vinkkejä lapsen kasvatukseen sekä tiedollista ja emotionaalista tukea arjessa jaksamiseen. Suurin osa äideistä koki saaneensa muilta
äideiltä empatiaa ja käytännön tukea lapsen hoitamiseen ja arjessa jaksamiseen. Eri asiantuntijoiden antamaa tietoa pidettiin hyödyllisenä. Äidit halusivat kehittää esikoisäitien vertaistukiryhmää niin, että ryhmän kokoontumiset olisivat jatkuneet pidempään. Vertaistukiryhmän tapaamisille käytettyä kokoushuonetta ei pidetty hyvänä,
vaan toiveissa olisi ollut jokin lapsiystävällisempi paikka. Enemmän olisi toivottu käsiteltävän parisuhdeasioita sekä lapsen motoriseen ja psyykkiseen kehitykseen liittyviä asioita.
Jatkotutkimuksena olisi mielenkiintoista selvittää, millaista tukea äidit toivoisivat saavansa lapsen kasvaessa isommaksi sekä millaista vertaistukea isät tarvitsisivat
Tutkimusaineiston keräämisessä käytettiin tätä tutkimusta varten laadittua kyselylomaketta, joka sisälsi strukturoituja ja avoimia kysymyksiä. Tutkimuksen kohdejoukkona olivat euralaiset esikoisensa saaneet äidit jotka olivat osallistuneet esikoisäitien vertaistukiryhmään vuosina 2008- 2010 (N=15). Tutkimusaineisto kerättiin 4.10.-15.10.2010 välisenä aikana. Vastausprosentti oli 100 ja lopullinen aineisto muodostui 15 lomakkeesta. Tutkimusaineisto analysointiin Microsoft Excell -ohjelmalla. Kvantitatiivinen aineisto analysoitiin tilastollisesti ja siitä laskettiin
frekvenssejä. Tulokset esitettiin sanallisesti sekä taulukoina. Kvalitatiivisen aineiston analysointiin käytettiin sisällön analyysi –menetelmää ja tulokset esitettiin yhteenvetoina ja tuloksia havainnollistettiin suorina lainauksina.
80% vastaajista koki äitiyden erittäin vastuulliseksi tehtäväksi, johon sisältyy niin haasteita, väsymistä mutta myös antoisia kokemuksia. Haasteellisena äitiydessä pidettiin
väsymystä ja omien kasvatustaitojen riittämättömyyttä. Äitiyteen kasvu alkoi 40%:lla siitä hetkestä, kun he saivat tietää olevansa raskaana. Vastaajien suurin odotus
vertaistukiryhmään osallistumiselta oli saada tavata muita samassa elämäntilanteessa olevia äitejä ja jakaa kokemuksia heidän kanssaan. Arkeen ja kotona olemiseen haluttiin
myöskin vaihtelua. Ryhmästä odotettiin vinkkejä lapsen kasvatukseen sekä tiedollista ja emotionaalista tukea arjessa jaksamiseen. Suurin osa äideistä koki saaneensa muilta
äideiltä empatiaa ja käytännön tukea lapsen hoitamiseen ja arjessa jaksamiseen. Eri asiantuntijoiden antamaa tietoa pidettiin hyödyllisenä. Äidit halusivat kehittää esikoisäitien vertaistukiryhmää niin, että ryhmän kokoontumiset olisivat jatkuneet pidempään. Vertaistukiryhmän tapaamisille käytettyä kokoushuonetta ei pidetty hyvänä,
vaan toiveissa olisi ollut jokin lapsiystävällisempi paikka. Enemmän olisi toivottu käsiteltävän parisuhdeasioita sekä lapsen motoriseen ja psyykkiseen kehitykseen liittyviä asioita.
Jatkotutkimuksena olisi mielenkiintoista selvittää, millaista tukea äidit toivoisivat saavansa lapsen kasvaessa isommaksi sekä millaista vertaistukea isät tarvitsisivat