Äitien ravitsemustottumukset ja kokemukset lastenneuvolan ravitsemusneuvonnasta imetysaikana
Lindberg, Jenniina (2011)
Lindberg, Jenniina
Satakunnan ammattikorkeakoulu
2011
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201105015435
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201105015435
Tiivistelmä
Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää imettävien äitien ravitsemustottumuksia ja kokemuksia ravitsemusneuvonnasta imetysaikana lastenneuvolassa. Tutkimuksen tavoitteena oli tuottaa tietoa imettävien äitien ravitsemusneuvonnan edelleen kehittämiseksi lastenneuvolassa.
Tutkimuksen aineisto koottiin tätä tutkimusta varten laaditulla kyselylomakkeella, joka sisälsi strukturoituja ja avoimia kysymyksiä. Kyselylomakkeita jaettiin 80 ja kyselyyn vastasi 34 Rauman kaupungin lastenneuvolan asiakasta. Tutkimuksen vastusprosentiksi muodostui 43. Tutkimustulokset esitettiin prosentteina ja frekvensseinä. Tulosten raportoinnissa käytettiin myös suoria lainauksia äitien vastauksista.
Tulosten mukaan suurin osa vastaajista syö ravitsemussuositusten mukaisesti. Pääsääntöisesti kaikki söivät kolme tai neljä ateriaa päivässä. Yli puolet vastaajista kertoi juovansa suositellun yhden lisälitran nestettä. Pääsääntöisesti tiedettiin lisänesteen tarpeesta ja sitä pyrittiin noudattamaan. Myös lisääntyneestä imetysajan lisäenergiatarpeesta tiedettiin hyvin ja usea kertoi tarpeen täyttyvän päivittäin. Hyvin moni vastaaja vältti joitain ruokia tai ruoka-aineita imetysaikana. Useimmiten syyksi kerrottiin vauvalle aiheutuvat vatsavaivat tai ennaltaehkäisy, jottei vauvalle tulisi vatsavaivoja. Lastenneuvolan terveydenhoitajalta viidennes oli saanut paljon tietoa oikeanlaisesta ravitsemuksesta keskustelemalla. Äidit olivat saaneet tietoa muun muassa kalsiumin saannista, suolan käytöstä, kasvisten ja hedelmien merkityksestä ruokavaliossa, kofeiinia sisältävien juomien kohtuullisesta käytöstä, riittävästä nesteiden saannista sekä D-vitamiinilisästä. Riittämättömästi tietoa oli saatu kuitujen merkityksestä ruokavaliossa, erilaisten ruokatuotteiden kalorimääristä, folaatin riittävästä saannista sekä ruokapyramidista.
Tutkimustulokset osoittivat, että asiakkaat olivat yleisesti tyytyväisiä imetysajan ravitsemusneuvontaan. Kohdennuksia oikeanlaisen ravitsemuksen koostamiseen kuitenkin kaivataan. Asiakkaan yksilöllisen tarpeen huomiointi on tärkeää ja sitä voitaisiin kohdentaa selvittämällä äidin ruokavaliota ja huomioida näin mahdollinen ravitsemusneuvonnan tarve. Jatkotutkimushaasteena olisi mielenkiintoista muutaman vuoden kuluttua tutkia onko imettävien äitien ravitsemuksessa tai ravitsemusneuvonnan saannissa tapahtunut muutoksia. Myös terveydenhoitajien käsityksiä ravitsemusneuvonnasta sekä imettävien äitien ravitsemustietoudesta olisi tärkeä tutkia.
Tutkimuksen aineisto koottiin tätä tutkimusta varten laaditulla kyselylomakkeella, joka sisälsi strukturoituja ja avoimia kysymyksiä. Kyselylomakkeita jaettiin 80 ja kyselyyn vastasi 34 Rauman kaupungin lastenneuvolan asiakasta. Tutkimuksen vastusprosentiksi muodostui 43. Tutkimustulokset esitettiin prosentteina ja frekvensseinä. Tulosten raportoinnissa käytettiin myös suoria lainauksia äitien vastauksista.
Tulosten mukaan suurin osa vastaajista syö ravitsemussuositusten mukaisesti. Pääsääntöisesti kaikki söivät kolme tai neljä ateriaa päivässä. Yli puolet vastaajista kertoi juovansa suositellun yhden lisälitran nestettä. Pääsääntöisesti tiedettiin lisänesteen tarpeesta ja sitä pyrittiin noudattamaan. Myös lisääntyneestä imetysajan lisäenergiatarpeesta tiedettiin hyvin ja usea kertoi tarpeen täyttyvän päivittäin. Hyvin moni vastaaja vältti joitain ruokia tai ruoka-aineita imetysaikana. Useimmiten syyksi kerrottiin vauvalle aiheutuvat vatsavaivat tai ennaltaehkäisy, jottei vauvalle tulisi vatsavaivoja. Lastenneuvolan terveydenhoitajalta viidennes oli saanut paljon tietoa oikeanlaisesta ravitsemuksesta keskustelemalla. Äidit olivat saaneet tietoa muun muassa kalsiumin saannista, suolan käytöstä, kasvisten ja hedelmien merkityksestä ruokavaliossa, kofeiinia sisältävien juomien kohtuullisesta käytöstä, riittävästä nesteiden saannista sekä D-vitamiinilisästä. Riittämättömästi tietoa oli saatu kuitujen merkityksestä ruokavaliossa, erilaisten ruokatuotteiden kalorimääristä, folaatin riittävästä saannista sekä ruokapyramidista.
Tutkimustulokset osoittivat, että asiakkaat olivat yleisesti tyytyväisiä imetysajan ravitsemusneuvontaan. Kohdennuksia oikeanlaisen ravitsemuksen koostamiseen kuitenkin kaivataan. Asiakkaan yksilöllisen tarpeen huomiointi on tärkeää ja sitä voitaisiin kohdentaa selvittämällä äidin ruokavaliota ja huomioida näin mahdollinen ravitsemusneuvonnan tarve. Jatkotutkimushaasteena olisi mielenkiintoista muutaman vuoden kuluttua tutkia onko imettävien äitien ravitsemuksessa tai ravitsemusneuvonnan saannissa tapahtunut muutoksia. Myös terveydenhoitajien käsityksiä ravitsemusneuvonnasta sekä imettävien äitien ravitsemustietoudesta olisi tärkeä tutkia.