Tarina voimaannuttaa - sadutusmenetelmän arviointia pienten lasten vastaanottokodissa
Haapala, Maija; Saarnio, Joanna (2011)
Haapala, Maija
Saarnio, Joanna
Diakonia-ammattikorkeakoulu
2011
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201105025570
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201105025570
Tiivistelmä
Tiivistelmä
Maija Haapala ja Joanna Saarnio. Tatina voimannuttaa : sadutusmenetelmän arviointia pienten lasten vastaanottokodissa. Helsinki, kevät 2011, 60 s. Diakona-ammattikorkeakoulu, Diak Etelä, Helsinki. Sosiaalialan koulutusohjelma, sairaanhoitaja (AMK) + lastentarhanopettajan virkakelpoisuus.
Opinnäytetyön tavoitteena oli selvittää, miten sadutusmenetelmä soveltuu lastensuojelussa käytettäväksi ja mistä vastaanottokodin lasten sadut kertovat. Sadutus on laajalti päivähoidossa käytetty ja myös kansainvälisesti tunnettu työmenetelmä. Sadutus on saanut myös tunnustusta osakseen.
Saduttaessa saduttaja pyytää lasta kertomaan sadun omin sanoin ja kirjaa sen korjaamatta virheitä. Saduttaja lukee sadun ääneen, minkä jälkeen lapsi saa vielä korjata satua, jos haluaa. Sadulle ei anneta valmista aihetta, eikä satua arvioida. Saduttaminen on demokraattinen ja vuorovaikutuksellinen tilaisuus kohdata ja kuunnella lasta.
Opinnäytetyö toteutettiin laadullisena tutkimuksena. Aineistoa kerättiin saduttamalla lapsia pääkaupunkiseudulla sijaitsevassa pienten lasten vastaanottokodissa. Kolmea lasta sadutettiin kesäkuun 2010 aikana kahdesta kolmeen kertaan. Sadutushavaintoja kertyi kaiken kaikkiaan kahdeksan kappaletta. Lopuksi sadutustilanteista sekä saduista luokilteltiin eri teemoja.
Tulokset osoittivat, että sadutus soveltuu hyvin lastensuojeluyksikössä käytettäväksi työmenetelmäksi. Sadutus voimaannuttaa lasta käsittelemään vaikeitakin asioita ja ilmaisemaan itseään. Lapset nauttivat saamastaan ajasta ja huomiosta vuorovaikutustilanteissa. Sadutuksen myötä lapsi rohkaistuu toimimaan myös muissa tilanteissa. Sadutus sopii menetelmäksi omahoitajasuhteen luomiseen.
Asiasanat: sadutus, lastensuojelu
Maija Haapala ja Joanna Saarnio. Tatina voimannuttaa : sadutusmenetelmän arviointia pienten lasten vastaanottokodissa. Helsinki, kevät 2011, 60 s. Diakona-ammattikorkeakoulu, Diak Etelä, Helsinki. Sosiaalialan koulutusohjelma, sairaanhoitaja (AMK) + lastentarhanopettajan virkakelpoisuus.
Opinnäytetyön tavoitteena oli selvittää, miten sadutusmenetelmä soveltuu lastensuojelussa käytettäväksi ja mistä vastaanottokodin lasten sadut kertovat. Sadutus on laajalti päivähoidossa käytetty ja myös kansainvälisesti tunnettu työmenetelmä. Sadutus on saanut myös tunnustusta osakseen.
Saduttaessa saduttaja pyytää lasta kertomaan sadun omin sanoin ja kirjaa sen korjaamatta virheitä. Saduttaja lukee sadun ääneen, minkä jälkeen lapsi saa vielä korjata satua, jos haluaa. Sadulle ei anneta valmista aihetta, eikä satua arvioida. Saduttaminen on demokraattinen ja vuorovaikutuksellinen tilaisuus kohdata ja kuunnella lasta.
Opinnäytetyö toteutettiin laadullisena tutkimuksena. Aineistoa kerättiin saduttamalla lapsia pääkaupunkiseudulla sijaitsevassa pienten lasten vastaanottokodissa. Kolmea lasta sadutettiin kesäkuun 2010 aikana kahdesta kolmeen kertaan. Sadutushavaintoja kertyi kaiken kaikkiaan kahdeksan kappaletta. Lopuksi sadutustilanteista sekä saduista luokilteltiin eri teemoja.
Tulokset osoittivat, että sadutus soveltuu hyvin lastensuojeluyksikössä käytettäväksi työmenetelmäksi. Sadutus voimaannuttaa lasta käsittelemään vaikeitakin asioita ja ilmaisemaan itseään. Lapset nauttivat saamastaan ajasta ja huomiosta vuorovaikutustilanteissa. Sadutuksen myötä lapsi rohkaistuu toimimaan myös muissa tilanteissa. Sadutus sopii menetelmäksi omahoitajasuhteen luomiseen.
Asiasanat: sadutus, lastensuojelu