Sateenvarjoja ja saippuakuplia : draama ja näyttämöllisyys musiikillisen ilmaisun tukena musiikin perusopetuksessa
Säikkä, Keijo (2011)
Säikkä, Keijo
Metropolia Ammattikorkeakoulu
2011
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201105259693
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201105259693
Tiivistelmä
Tässä opinnäytetyössä kehitän uusia toimintamalleja musiikin ja draaman integrointiin instrumenttiopetuksessa. Lähdin pohtimaan aihetta musiikkipedagogin näkökulmasta: miten yksittäinen musiikkipedagogi, jolla ei ole kokemuksia draamatyöskentelystä, voi yksinkertaisin keinoin käyttää draamaa ja draamallisia elementtejä opetustyössään musiikillisen ilmaisun opettamisen ja kehittämisen tukena. Draamallisilla elementeillä tarkoitan lavastusta, puvustusta, rekvisiittaa ja näyttämötyöskentelyä. Näyttämöllisyydellä tarkoitan dramaturgisesti ehjää konserttikokonaisuutta tai sen osaa, joka muodostuu yhdestä tai useammasta kohtauksesta.
Draamassa luodaan draaman maailmoja, oppimisympäristöjä, joissa liikutaan ja toimitaan. Draaman käyttö opetusmenetelmänä perustuu siis kokemukselliseen oppimiseen sosiokonstruktivistisen, sosiokulttuurisen ja taiteellisen oppimisen mallien kautta. Lisäksi pohdin draamassa opitun arviointia esteettisen kahdentumisen viitekehyksessä ja ulotan esteettisen kahdentumisen koskemaan myös musiikillisen ilmaisun arviointia.
Työssäni kerron draaman perusteista ja draamakasvatuksen työtavoista. Työn tuloksena esittelen erilaisia työtapoja, jotka yhdistävät draamakasvatusta ja musiikkia. Osa työtavoista on sovelluksia draamakasvatuksen työtavoista ja tekniikoista, osan työtavoista olen luonut itse käytännön kokemusten myötä.
Luvussa 5 analysoin tarkemmin kolmea käyttämääni draamaa ja musiikkia yhdistävää työtapaa/prosessia: draamatyöpajoja, näyttämöllistä konserttia ja karuselli –soitinvalmennusta.
Esittelen suppeasti myös draaman ja musiikin yhteyttä historiassa kolmen näkökulman kautta: antiikin Kreikan, renessanssin ja nykyajan kautta. Antiikin Kreikassa syntynyt musiikin ja draaman vahva liitto mureni keskiajan aikana, kunnes nousi uuteen kukoistukseen renessanssissa. Nykyään elämme jälleen aikaa, jolloin draama ja musiikki voivat toimia yhdessä tasavertaisina taiteina.
Draamassa luodaan draaman maailmoja, oppimisympäristöjä, joissa liikutaan ja toimitaan. Draaman käyttö opetusmenetelmänä perustuu siis kokemukselliseen oppimiseen sosiokonstruktivistisen, sosiokulttuurisen ja taiteellisen oppimisen mallien kautta. Lisäksi pohdin draamassa opitun arviointia esteettisen kahdentumisen viitekehyksessä ja ulotan esteettisen kahdentumisen koskemaan myös musiikillisen ilmaisun arviointia.
Työssäni kerron draaman perusteista ja draamakasvatuksen työtavoista. Työn tuloksena esittelen erilaisia työtapoja, jotka yhdistävät draamakasvatusta ja musiikkia. Osa työtavoista on sovelluksia draamakasvatuksen työtavoista ja tekniikoista, osan työtavoista olen luonut itse käytännön kokemusten myötä.
Luvussa 5 analysoin tarkemmin kolmea käyttämääni draamaa ja musiikkia yhdistävää työtapaa/prosessia: draamatyöpajoja, näyttämöllistä konserttia ja karuselli –soitinvalmennusta.
Esittelen suppeasti myös draaman ja musiikin yhteyttä historiassa kolmen näkökulman kautta: antiikin Kreikan, renessanssin ja nykyajan kautta. Antiikin Kreikassa syntynyt musiikin ja draaman vahva liitto mureni keskiajan aikana, kunnes nousi uuteen kukoistukseen renessanssissa. Nykyään elämme jälleen aikaa, jolloin draama ja musiikki voivat toimia yhdessä tasavertaisina taiteina.