Aistimisen suuntaaminen ja improvisaatio osana balettituntia
Vartiainen, Niina (2020)
Vartiainen, Niina
2020
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2020052513379
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2020052513379
Tiivistelmä
Tämä pedagoginen opinnäytetyö käsittelee opetuskokeilua, jossa tarkasteltiin uusia tapoja tanssia klassista balettia aistimisen suuntaamisen sekä improvisaation avulla. Työn tavoitteena oli löytää uusia keinoja opettaa ja lähestyä klassisen baletin tekniikkaa sekä sen perinteistä opetustyyliä. Opinnäytetyön keskeisenä sisältönä oli opettajuuden kehitys, jota lähestytään reflektion ja refleksiivisyyden käsitteiden kautta.
Opinnäytetyössä selvitetään, millaista laatua tai arvoa aistien suuntaaminen ja improvisaation käyttäminen tuovat klassisen baletin tekniikan opettamiseen, harjoitteluun sekä tanssimiseen. Opetusokeilujaksoja pidettin kaksi 11–13-vuotiaiden baletin harrastajien kanssa. Kevään jaksolla tutustuttiin improvisaatioon ja yhdistettiin improvisaatio-osuuksia balettiharjoituksiin. Kesän lyhytkurssilla tutustuttiin Preston-Dunlopin progression ja projektion tilallisiin mielikuviin sekä jatkettiin improvisaation harjoittelua.
Tutkimuskysymyksiä olivat: Miten improvisaatiota voisi hyödyntää klasissen baletin tunneilla niin, että se olisi luonteva osa balettituntia sekä mitä aistien suuntaaminen mahdollistaa tanssille tai tanssijoille ja näkyykö se myös ulospäin katsojalle.
Opinnäytetyö avaa perinteistä klassisen baletin opetusmenetelmää ja tuntirakennetta, sekä improvisaation määritelmiä. Työssä kirjoitetaan myös aistien suuntaamisesta tanssissa, jota käsitellään Valerie Preston-Dunlopin Manner of Materialisation-teorian tilallisten mielikuvien kautta.
Opetuskokeiluista saadut tulokset olivat rohkaisevia. Aistimisen suuntaaminen tanssiessa oli oppilaiden mielestä merkittävää sekä se tuotti katsojalle asti näkyvää laatua. Improvisaation lisääminen baletin harjoitteluun toi positiivisia, jopa yllättäviäkin ilmiöitä tanssituntiin. Oppilaat olivat aktiivisempia tanssitunnilla kuin ennen. Myös opettajan kokemukset improvisaatiosta muuntuivat kokeilun kautta. Opinnäytetyö antoi uuden pedagogisen lähestymistavan sekä lisää työkaluja klassisen baletin opettamiseen ja harjoitteluun, joissa riittää tutkittavaa jatkossakin.
Opinnäytetyössä selvitetään, millaista laatua tai arvoa aistien suuntaaminen ja improvisaation käyttäminen tuovat klassisen baletin tekniikan opettamiseen, harjoitteluun sekä tanssimiseen. Opetusokeilujaksoja pidettin kaksi 11–13-vuotiaiden baletin harrastajien kanssa. Kevään jaksolla tutustuttiin improvisaatioon ja yhdistettiin improvisaatio-osuuksia balettiharjoituksiin. Kesän lyhytkurssilla tutustuttiin Preston-Dunlopin progression ja projektion tilallisiin mielikuviin sekä jatkettiin improvisaation harjoittelua.
Tutkimuskysymyksiä olivat: Miten improvisaatiota voisi hyödyntää klasissen baletin tunneilla niin, että se olisi luonteva osa balettituntia sekä mitä aistien suuntaaminen mahdollistaa tanssille tai tanssijoille ja näkyykö se myös ulospäin katsojalle.
Opinnäytetyö avaa perinteistä klassisen baletin opetusmenetelmää ja tuntirakennetta, sekä improvisaation määritelmiä. Työssä kirjoitetaan myös aistien suuntaamisesta tanssissa, jota käsitellään Valerie Preston-Dunlopin Manner of Materialisation-teorian tilallisten mielikuvien kautta.
Opetuskokeiluista saadut tulokset olivat rohkaisevia. Aistimisen suuntaaminen tanssiessa oli oppilaiden mielestä merkittävää sekä se tuotti katsojalle asti näkyvää laatua. Improvisaation lisääminen baletin harjoitteluun toi positiivisia, jopa yllättäviäkin ilmiöitä tanssituntiin. Oppilaat olivat aktiivisempia tanssitunnilla kuin ennen. Myös opettajan kokemukset improvisaatiosta muuntuivat kokeilun kautta. Opinnäytetyö antoi uuden pedagogisen lähestymistavan sekä lisää työkaluja klassisen baletin opettamiseen ja harjoitteluun, joissa riittää tutkittavaa jatkossakin.