Ryhmädynamiikkaharjoitteiden hyödyllisyys ja niiden vaikutus osallisuuden ja sosiaalisen yhteenkuuluvuuden tunteeseen sekä joukkuehengen kehittymiseen Tampere Unitedin juniorijoukkueessa

Abstract

Opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää, ovatko ryhmädynamiikkaharjoitteet hyödyllisiä 11‒13-vuotiaista pojista koostuvan jalkapallojoukkueen mielestä. Tutkimuksessa selvitettiin myös, lisäävätkö ryhmädynamiikkaharjoitukset pelaajien osallisuuden sekä sosiaalisen yhteenkuuluvuuden tunnetta ja onko niillä vaikutusta joukkuehengen kehittymiseen. Tutkimus toteutettiin yhdessä tamperelaisen Tampere United -jalkapallojoukkueen kanssa. Ryhmädynamiikkaharjoitteita tehtiin kuudella eri kerralla kevään ja kesän 2020 aikana.

Tutkimusaineiston keräämisessä ja analysoimisessa hyödynnettiin sekä määrällisen että laadullisen tutkimuksen keinoja. Tutkimuksessa käytettiin strukturoitua kysymyslomaketta ja osallistuvaa havainnointia. Kysymyslomaketta käytettiin ensimmäisen, kolmannen ja viimeisen ryhmädynamiikkaharjoitekerran jälkeen. Osallistuvaa havainnointia käytettiin kaikilla ryhmädynamiikkaharjoitekerroilla.

Tutkimuksessa selvisi, että pelaajat kokivat ryhmädynamiikkaharjoitteet hyödyllisinä ja niistä oli hyötyä sekä jalkapalloilussa että jalkapalloilun ulkopuolella. Pelaajat myös oppivat niiden avulla uusia asioita sekä jalkapalloilusta että joukkuetovereistaan. Lisäksi tutkimuksessa selvisi, että pelaajien osallisuuden sekä sosiaalisen yhteenkuuluvuuden tunne lisääntyi ryhmädynamiikkaharjoitteiden edetessä ja ryhmädynamiikkaharjoitteet vaikuttivat positiivisesti joukkuehengen kehittymiseen.

Esitetyt tulokset osoittavat, että ryhmädynamiikkaharjoitteilla on osallisuuden sekä sosiaalisen yhteenkuuluvuuden tunnetta lisäävä vaikutus ja niillä on positiivinen vaikutus joukkuehengen kehittymiseen. Tarvitaankin lisää tietoa ja käytännön kokemuksia siitä, miten ryhmädynamiikkaharjoitteita voitaisiin käyttää esimerkiksi päiväkodeissa, kouluissa tai työpaikoilla.

The purpose was to find out whether the group dynamic practices are useful for football players aged from 11 to 13. The aim was to study whether the group dynamic practices have an effect on players’ feeling of participation and social cohesion as well as on the group’s team spirit.

Both quantitative and qualitative methods were used during the study progress. The quantitative data were collected by using structured survey form and the qualitative data were collected by using participant observation. The quantitative data were analyzed by using Tixel -programme and the qualitative data were analyzed through content analysis.

The players felt group dynamic practices were useful for them. The study also found out that the players’ feelings of participation and social cohesion as well as their team spirit increased during the study progress.

Overall, the study suggests that group dynamic practices influence feeling of participation and social cohesion and they also have a positive effect on group’s team spirit. Further studies are needed, if these kind of practices are to be used in, for example, kindergartens, schools and workplaces.