Toden kuvajaisia : dokumentaarisuus ja sen jäljittely teatteriesityksen kuvankäytössä
Roivainen, Helena (2011)
Roivainen, Helena
Metropolia Ammattikorkeakoulu
2011
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2011120417130
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2011120417130
Tiivistelmä
Mediasta sovelletut ilmaisukeinot ovat yleistyneet osaksi teatteriesitystä. Sisällön ja muodon genrejako mutkistuu, kun tekniikat vaihtelevat ja limittyvät keskenään. Teos saattaa vaikuttaa autenttiselta, mutta onkin fiktiota. Toiminnallisen opinnäytetyöni kirjallisessa osassa tarkastelen yleisesti faktaa, fiktiota ja niiden hybridejä. Selvitän, miten dokumentaarisuus, media ja journalismi näkyvät suomalaisessa nykyteatteriesityksessä. Pohdin esimerkkiteoksen, Syktyvkarin piru (2009) -esityksen dokumentaarista tai sitä muistuttavaa kuvankäyttöä välineenä, muotona ja sisältönä.
Viestintätavat muuttuvat ja sulautuvat toisiinsa määritelmistä piittaamatta. Yhä useammassa teatteriesityksessä hyödynnetään dokumentaarista materiaalia tai luodaan toden illuusioita mediasta omaksuttuja ilmaisumahdollisuuksia soveltaen. Kiinnostuin dokumentaarisen tai sitä muistuttavan kuvan käytöstä teatterissa, kun lupauduin mukaan KokoTeatterin esitykseen Syktyvkarin piru, jossa toimin valo- ja kuvasuunnittelijana. Teatteriesityksessä käytettiin muun muassa ennakkoon kuvattua videomateriaalia ja live-kamerakuvaa.
Opinnäytetyöni teososa koostuu kahdesta Syktyvkarin piru -teatteriesityksen yhteydessä esitetystä hankkeistetusta videoteoksesta. Esityksen aloitti fiktiota ja katuhaastatteluja yhdistävä video Mikä on Syktyvkar? (2009, DVD 6'39''). Ohjaajahaastattelu Toden kuvajaisia (2009, DVD 4'11'') näytettiin yleisölle esityksen jälkeen. Ensin mainitussa teoksessa toimin kuvaajana ja leikkaajana, jälkimmäisessä toimittajana ja leikkaajana.
Vaikka toimittajuus on perinteisesti liitetty mediaan, se on myös olennainen osa nykyteatteriproduktioiden työtapoja. Väline ei määritä journalismin sisältöä, mutta vaikuttaa tyyliin ja sisällön rakenteeseen. Teatterintekijöiden suhtautumistavat dokumentaarisuuteen ja journalismiin vaihtelevat, mutta esityksiä yhdistää ajankohtaisten asioiden subjektiivinen analysointi. Dokumentaarisen ilmaisun totuusarvon tulkinta on riippuvainen näkökulmasta ja esityskonventiosta. Henkilökohtaisuus kuuluu teatteriin, ja teatterissa luodun totuuden kautta katsoja haastetaan näkemään autenttisen maailman todellisia ilmiöitä, tapahtumia ja epäkohtia.
Viestintätavat muuttuvat ja sulautuvat toisiinsa määritelmistä piittaamatta. Yhä useammassa teatteriesityksessä hyödynnetään dokumentaarista materiaalia tai luodaan toden illuusioita mediasta omaksuttuja ilmaisumahdollisuuksia soveltaen. Kiinnostuin dokumentaarisen tai sitä muistuttavan kuvan käytöstä teatterissa, kun lupauduin mukaan KokoTeatterin esitykseen Syktyvkarin piru, jossa toimin valo- ja kuvasuunnittelijana. Teatteriesityksessä käytettiin muun muassa ennakkoon kuvattua videomateriaalia ja live-kamerakuvaa.
Opinnäytetyöni teososa koostuu kahdesta Syktyvkarin piru -teatteriesityksen yhteydessä esitetystä hankkeistetusta videoteoksesta. Esityksen aloitti fiktiota ja katuhaastatteluja yhdistävä video Mikä on Syktyvkar? (2009, DVD 6'39''). Ohjaajahaastattelu Toden kuvajaisia (2009, DVD 4'11'') näytettiin yleisölle esityksen jälkeen. Ensin mainitussa teoksessa toimin kuvaajana ja leikkaajana, jälkimmäisessä toimittajana ja leikkaajana.
Vaikka toimittajuus on perinteisesti liitetty mediaan, se on myös olennainen osa nykyteatteriproduktioiden työtapoja. Väline ei määritä journalismin sisältöä, mutta vaikuttaa tyyliin ja sisällön rakenteeseen. Teatterintekijöiden suhtautumistavat dokumentaarisuuteen ja journalismiin vaihtelevat, mutta esityksiä yhdistää ajankohtaisten asioiden subjektiivinen analysointi. Dokumentaarisen ilmaisun totuusarvon tulkinta on riippuvainen näkökulmasta ja esityskonventiosta. Henkilökohtaisuus kuuluu teatteriin, ja teatterissa luodun totuuden kautta katsoja haastetaan näkemään autenttisen maailman todellisia ilmiöitä, tapahtumia ja epäkohtia.