Bioanalyytikkojen/laboratoriohoitajien täydennyskoulutustarvekartoitus
Salmela, Sanna (2012)
Salmela, Sanna
Metropolia Ammattikorkeakoulu
2012
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201202122111
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201202122111
Tiivistelmä
Tutkimus käsittelee bioanalyytikkojen/laboratoriohoitajien täydennyskoulutustarvetta näyttöön perustuvan toiminnan näkökulmasta. Tavoitteena oli selvittää, mitä bioanalyytikot/laboratoriohoitajat käsittävät näyttöön perustuvalla toiminnalla, minkä erikoisalojen täydennyskoulutusta bioanalyytikot/laboratoriohoitajat itse haluavat ja minkä laajuisia täydennyskoulutuksia bioanalyytikot/laboratoriohoitajat haluavat.
Tutkimusta varten laadittiin uusi kyselylomake. Aineisto kerättiin kesäkuussa 2011 Suomen Bioanalyytikkoliitto ry:n kolmen eri alueyhdistyksen jäseniltä Etelä-Suomen alueelta. Vastaajat valittiin satunnaisotannalla. Kysymyslomakkeita postitettiin 200 kappaletta, joista 80 kappaletta palautettiin. Vastausprosentiksi muodostui 40 % (n=80). Tutkimuslomakkeilla saatu aineisto käsiteltiin tilasto-ohjelmalla (IBM PASW Statistics 18).
Vastaajista suurin osa ilmoitti tietävänsä, mitä tarkoitetaan näyttöön perustuvalla toiminnalla ja osaavansa käyttää parhainta ajantasaista tietoa. Kuitenkin vastaajista vain 3,1 % käytti tieteellisiä artikkeleja ensisijaisena tietolähteenään.
Kliininen kemia oli kaikkein halutuin täydennyskouluttautumisen erikoisala (18,7 %). Toi-seksi halutuin oli kliininen hematologia (15,5 %) ja kolmanneksi halutuin vierianalytiikka (11,6 %). Vastaajista 40,5 % oli halukas suorittamaan 30 opintopisteen erikoistumisopintojakson. Yli 50-vuotiaat olivat kaikkein halukkaimpia suorittamaan erikoistumisopintoja.
Tutkimuksessa selvitettiin myös Suomen Bioanalyytikkoliitto ry:n täydennyskoulutussuosituksen toteutumista. Suosituksessa todetaan, että työnantajan kustantamaa täydennyskoulutusta tulisi saada 3–10 päivää vuodessa. Tutkimukseni perusteella 51,3 % kyselyyn vastanneista ei ollut osallistunut lainkaan täydennyskoulutukseen viimeisen vuoden aikana. 8,8 % vastanneista oli osallistunut kolme kertaa tai useammin täydennyskoulutukseen viimeisen vuoden aikana. Yleisimmät täydennyskoulutusta estävät tekijät olivat: sopivan täydennyskoulutuksen puute 26,4 %, kiire 16,4 %, koulutuksen hinta 10,7 % ja perhesyyt 10,7 %.
Tutkimukseen vastanneiden mielestä kahden päivän mittainen täydennyskoulutus olisi paras laajuus täydennyskoulutukselle. Pidemmätkin täydennyskoulutusjaksot (kolme päivää tai enemmän) saivat paljon kannatusta. Toivottu täydennyskoulutuslaajuus on siis linjassa Suomen Bioanalyytikkoliitto ry:n suosituksen kansa.
Tutkimusta varten laadittiin uusi kyselylomake. Aineisto kerättiin kesäkuussa 2011 Suomen Bioanalyytikkoliitto ry:n kolmen eri alueyhdistyksen jäseniltä Etelä-Suomen alueelta. Vastaajat valittiin satunnaisotannalla. Kysymyslomakkeita postitettiin 200 kappaletta, joista 80 kappaletta palautettiin. Vastausprosentiksi muodostui 40 % (n=80). Tutkimuslomakkeilla saatu aineisto käsiteltiin tilasto-ohjelmalla (IBM PASW Statistics 18).
Vastaajista suurin osa ilmoitti tietävänsä, mitä tarkoitetaan näyttöön perustuvalla toiminnalla ja osaavansa käyttää parhainta ajantasaista tietoa. Kuitenkin vastaajista vain 3,1 % käytti tieteellisiä artikkeleja ensisijaisena tietolähteenään.
Kliininen kemia oli kaikkein halutuin täydennyskouluttautumisen erikoisala (18,7 %). Toi-seksi halutuin oli kliininen hematologia (15,5 %) ja kolmanneksi halutuin vierianalytiikka (11,6 %). Vastaajista 40,5 % oli halukas suorittamaan 30 opintopisteen erikoistumisopintojakson. Yli 50-vuotiaat olivat kaikkein halukkaimpia suorittamaan erikoistumisopintoja.
Tutkimuksessa selvitettiin myös Suomen Bioanalyytikkoliitto ry:n täydennyskoulutussuosituksen toteutumista. Suosituksessa todetaan, että työnantajan kustantamaa täydennyskoulutusta tulisi saada 3–10 päivää vuodessa. Tutkimukseni perusteella 51,3 % kyselyyn vastanneista ei ollut osallistunut lainkaan täydennyskoulutukseen viimeisen vuoden aikana. 8,8 % vastanneista oli osallistunut kolme kertaa tai useammin täydennyskoulutukseen viimeisen vuoden aikana. Yleisimmät täydennyskoulutusta estävät tekijät olivat: sopivan täydennyskoulutuksen puute 26,4 %, kiire 16,4 %, koulutuksen hinta 10,7 % ja perhesyyt 10,7 %.
Tutkimukseen vastanneiden mielestä kahden päivän mittainen täydennyskoulutus olisi paras laajuus täydennyskoulutukselle. Pidemmätkin täydennyskoulutusjaksot (kolme päivää tai enemmän) saivat paljon kannatusta. Toivottu täydennyskoulutuslaajuus on siis linjassa Suomen Bioanalyytikkoliitto ry:n suosituksen kansa.