Viestintä- ja vuorovaikutustaidot opetuksessa
Sjöberg, Silja (2012)
Sjöberg, Silja
Tampereen ammattikorkeakoulu
2012
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201203133320
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201203133320
Tiivistelmä
Päädyin aiheeseen ”viestintä- ja vuorovaikutustaidot opetuksessa” siksi, että olen hyvin kiinnostunut aiheesta ja suoritin mm. vuosina 2010-2011 Tampereen yliopiston täydennyskoulutuskeskuksessa (TYT) tiedottajan-tutkinnon. Olen huomannut mm. opettajakorkeakoulu-opintoihini liittyvien opetusharjoittelujen aikana, että nimenomaan vuorovaikutus luokassa opettajan ja oppilaiden välillä on äärimmäisen tärkeää. Viestintä- ja vuorovaikutustaidot ovat käsitteinä laajoja, mutta olen rajannut niitä, mm. ottamalla mukaan tähän kuvaukseen vain esimerkiksi puheviestinnän tärkeimmät elementit, naisten ja miesten väliset erot, reviirit, kulttuurierot, ulkonäön merkityksen, stressin ja esiintymisjännityksen. Lisäksi käyn läpi presentaation, puheen, opetustilanteen ja neuvottelu- tai kokoustilanteet esimerkkeinä viestintätilanteista. Voitaisiin puhua laajemminkin small-talk taidoista ja sosiaalisista taidoista, mutta niitä aion vain sivuta tektissäni.
Olen myös päätynyt lähettämään kyselylomakkeen kahdeksalle kokeneelle opettajalle, jotta työstäni saisi todentuntuisen vaikutelman. Nämä lomakkeet analysoin työni lopuksi. Hankkeeni tavoitteena on teoria-osuuden ja kyselylomakkeen avulla selvittää, miten viestintä- ja vuorovaikutustaidot ilmenevät opetuksessa ja ennenkaikkea sitä, mitä kokeneet opettajat ymmärtävät käsitteellä vuorovaikutus. Haluan lisäksi selvittää, millaisia kokemuksia kokeneilla opettajilla on onnistuneista ja epäonnistuneista opetustilanteista ja mikä on heidän mielestään tärkeää opettajan /ohjaajan ja oppilaan kohtaamisessa.
Opettajien kyselylomakkeiden analyysin tuloksena voidaan sanoa, että hyvin monelle opettajalle vuorovaikutus merkitsee yhteyttä muihin ihmisiin, sitä pidetään työkaluna opetuksessa. Hyväksi vuorovaikutustilanteeksi on havaittu spontaani ja välitön tilanne, jossa kannustaminen on kaiken a ja o. Huono vuorovaikutustilanne voi olla esim. sellainen, jossa käsitellään aihetta, josta oppilaalla ei ole omakohtaista kokemusta. Opetus saattaa myös olla joskus liian teoreettista. Opettaja-oppilaan kohtaamisessa on tärkeää, ettei odota itseltään eikä oppilailtaan liikoja. Kaikkia vastauksia ei myöskään pidä antaa heti valmiina. On hyvä muistaa ”yhteinen kieli”, havainnollistamisen merkitys ja tunnetilat luokassa.
Olen myös päätynyt lähettämään kyselylomakkeen kahdeksalle kokeneelle opettajalle, jotta työstäni saisi todentuntuisen vaikutelman. Nämä lomakkeet analysoin työni lopuksi. Hankkeeni tavoitteena on teoria-osuuden ja kyselylomakkeen avulla selvittää, miten viestintä- ja vuorovaikutustaidot ilmenevät opetuksessa ja ennenkaikkea sitä, mitä kokeneet opettajat ymmärtävät käsitteellä vuorovaikutus. Haluan lisäksi selvittää, millaisia kokemuksia kokeneilla opettajilla on onnistuneista ja epäonnistuneista opetustilanteista ja mikä on heidän mielestään tärkeää opettajan /ohjaajan ja oppilaan kohtaamisessa.
Opettajien kyselylomakkeiden analyysin tuloksena voidaan sanoa, että hyvin monelle opettajalle vuorovaikutus merkitsee yhteyttä muihin ihmisiin, sitä pidetään työkaluna opetuksessa. Hyväksi vuorovaikutustilanteeksi on havaittu spontaani ja välitön tilanne, jossa kannustaminen on kaiken a ja o. Huono vuorovaikutustilanne voi olla esim. sellainen, jossa käsitellään aihetta, josta oppilaalla ei ole omakohtaista kokemusta. Opetus saattaa myös olla joskus liian teoreettista. Opettaja-oppilaan kohtaamisessa on tärkeää, ettei odota itseltään eikä oppilailtaan liikoja. Kaikkia vastauksia ei myöskään pidä antaa heti valmiina. On hyvä muistaa ”yhteinen kieli”, havainnollistamisen merkitys ja tunnetilat luokassa.