Ohjauskeskustelu vuorovaikutussuhteena : Ohjauskeskustelun tarkastelua Koivistonkylän ammattistartissa
Torvinen, Heidi; Turunen, Suvi (2009)
Torvinen, Heidi
Turunen, Suvi
Pirkanmaan ammattikorkeakoulu
2009
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-200909024247
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-200909024247
Tiivistelmä
Tämän opinnäytetyön tarkoituksena on kuvata ohjauskeskustelun toteutumista Koivistonkylän ammattistartissa. Tutkimuksessa selvitetään ohjauskeskustelun tehtäviä sekä kartoitetaan sitä, kuinka ohjauskeskustelua tällä hetkellä toteutetaan. Tämän tutkimuksen kautta saatujen tulosten tarkoitus on auttaa kehittämään Koivistonkylän ammattistartin ohjauskeskustelukäytäntöjä. Työssä tarkastellaan erityisesti yleistä ohjausta, jonka katsotaan olevan kaikille nuorille kuuluvaa ohjausta.
Tutkimuksen teoreettisessa osuudessa nostetaan esille muun muassa dialogisuuden, pedagoginen suhteen, voimaantumisen sekä reflektion käsitteet, joiden katsotaan olevan hyödyksi kehitettäessä ohjauskeskustelukäytäntöjä Koivistonkylän ammattistartissa. Tutkimusaineistoa on kerätty käyttäen menetelmänä puolistrukturoituja haastatteluita sekä kyselyitä. Laadullisen tutkimuksen aineistoa on analysoitu soveltaen aineistolähtöistä sisällönanalyysia.
Tutkimuksessa vahvistui, että tarve ohjauskeskustelulle ja sen kehittämiselle on olemassa. Ohjauskeskustelun päätarkoitukseksi nousi nuorten tukeminen ammatinvalinnassa, opinnoissa sekä henkilökohtaiseen elämään liittyvissä haasteissa. Sekä opettajien että nuorten näkemykset ohjauskeskustelun tarkoituksista olivat pääasiassa samansuuntaisia, samoin näkemykset nuorten tarpeista. Ohjauskeskusteluiden sisällöissä sekä määrissä oli havaittavissa suuria eroja nuorten yksilöllisistä tarpeista johtuen. Suurimpana haasteena nähtiin ohjauskeskustelun tietty irrallisuus muusta toiminnasta. Ohjaussuhteen tärkeimmäksi seikaksi nousi luottamus, joka onkin yksi ohjaussuhteen kulmakivistä.
Ohjauskeskusteluiden voidaan nähdä tukevan hyvin ammattistartin yleisiä tavoitteita ja niiden käyminen on luonnollinen osa ammattistarttitoimintaa. Ohjauskeskustelun tulisikin olla ammattistartissa selkeästi yksi tiedostettu työmenetelmä omine sisältöineen. Ammattistarttitoiminta keskittyy jokaisen nuoren henkilökohtaisten prosessien tukemiseen, ja tällöin henkilökohtaiseen ohjaukseen tulisi varata riittävästi aikaa. Myös ohjauskeskustelun sisältöä tulisi pohtia ja kehittää tavoitteellisemmaksi sekä nuorta kokonaisvaltaisemmin tukevaksi.
Tutkimuksen teoreettisessa osuudessa nostetaan esille muun muassa dialogisuuden, pedagoginen suhteen, voimaantumisen sekä reflektion käsitteet, joiden katsotaan olevan hyödyksi kehitettäessä ohjauskeskustelukäytäntöjä Koivistonkylän ammattistartissa. Tutkimusaineistoa on kerätty käyttäen menetelmänä puolistrukturoituja haastatteluita sekä kyselyitä. Laadullisen tutkimuksen aineistoa on analysoitu soveltaen aineistolähtöistä sisällönanalyysia.
Tutkimuksessa vahvistui, että tarve ohjauskeskustelulle ja sen kehittämiselle on olemassa. Ohjauskeskustelun päätarkoitukseksi nousi nuorten tukeminen ammatinvalinnassa, opinnoissa sekä henkilökohtaiseen elämään liittyvissä haasteissa. Sekä opettajien että nuorten näkemykset ohjauskeskustelun tarkoituksista olivat pääasiassa samansuuntaisia, samoin näkemykset nuorten tarpeista. Ohjauskeskusteluiden sisällöissä sekä määrissä oli havaittavissa suuria eroja nuorten yksilöllisistä tarpeista johtuen. Suurimpana haasteena nähtiin ohjauskeskustelun tietty irrallisuus muusta toiminnasta. Ohjaussuhteen tärkeimmäksi seikaksi nousi luottamus, joka onkin yksi ohjaussuhteen kulmakivistä.
Ohjauskeskusteluiden voidaan nähdä tukevan hyvin ammattistartin yleisiä tavoitteita ja niiden käyminen on luonnollinen osa ammattistarttitoimintaa. Ohjauskeskustelun tulisikin olla ammattistartissa selkeästi yksi tiedostettu työmenetelmä omine sisältöineen. Ammattistarttitoiminta keskittyy jokaisen nuoren henkilökohtaisten prosessien tukemiseen, ja tällöin henkilökohtaiseen ohjaukseen tulisi varata riittävästi aikaa. Myös ohjauskeskustelun sisältöä tulisi pohtia ja kehittää tavoitteellisemmaksi sekä nuorta kokonaisvaltaisemmin tukevaksi.