Masennuksen tunnistaminen perusterveydenhuollossa
Jelkänen, Annika; Liikanen, Sanna (2012)
Jelkänen, Annika
Liikanen, Sanna
Diakonia-ammattikorkeakoulu
2012
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2012102214560
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2012102214560
Tiivistelmä
TIIVISTELMÄ
Jelkänen Annika & Liikanen Sanna. Masennuksen tunnistaminen perusterveydenhuollossa. DIAK Pohjoinen, Oulu, syksy 2012, 51 sivua, 2 liitettä. Diakonia-ammattikorkeakoulu. Hoitotyön koulutusohjelma, sairaanhoitaja (AMK).
Tutkimukset osoittavat, että masennuksen varhainen tunnistaminen ja hoitoon hakeutuminen parantavat toipumisennustetta. Masennuksen varhainen tunnistaminen on osa mielenterveyttä edistävää työtä. Hoitamattomana masennus vaikeutuu, pitkittyy ja uusiutumisriski kasvaa. Hoitoon hakeudutaan usein muun syyn kuin masennuksen takia.
Masennus ilmenee laajana oirekuvana, joka voi vaihdella eri ikäkausina. Perusoireita ovat pitkään jatkunut yhtäjaksoinen alakulo ja matala mieliala, jotka haittaavat päivittäistä arkea. Oireita ovat myös uniongelmat, syyllisyyden ja pelon tunteet, päihteiden väärinkäyttö ja ärtyneisyys. Masennuksen tunnistamisen apuna käytetään erilaisia mittareita, esimerkiksi BDI- ja DEPS- mittareita.
Opinnäytetyön tarkoitus on kuvailla, miten masennusta tunnistetaan peruster-veydenhuollossa. Sen lisäksi saamme tietoa siitä, käytetäänkö seulontamittareita tunnistamisen apuna ja mitkä tekijät vaikuttavat tunnistamiseen. Tavoitteenamme on kehittää masennuksen tunnistamista perusterveydenhuollossa, joka on osana mielenterveyden edistämistä. Opinnäytetyö on laadullinen tutkimus, joka on tehty yhteistyössä kahden Oulun seudun terveyskeskuksen kanssa. Aineisto kerättiin kyselylomakkeella vastaanottotyötä tekeviltä sairaanhoitajilta.
Tuloksista kävi ilmi, että sairaanhoitajat tunnistavat potilaan masennusta taita-vasti. He käyttivät tunnistamisen apuna suositeltuja seulontamittareita ja osasi-vat ohjata potilaan eteenpäin kartoitettuaan tilannetta. Sairaanhoitajat eivät kokeneet masennuksesta puhumista vaikeaksi, mutta myönsivät oireiden moninaisuuden ja lyhyiden vastaanottoaikojen vaikeuttavan tunnistamista. Opinnäytetyön tuloksista kävi ilmi, että tunnistamista helpottavat myös sairaanhoitajan kokemus ja ammattitaito. Kokonaisuudessaan voidaan sanoa sairaanhoitajien tunnistavan masentuneen ihmisen käyttäen Käypä hoito- suositusta, mutta lisäkoulutuksesta ja pidemmistä vastaanottoajoista olisi hyötyä. Masennuksen aiheuttama häpeä vaikeuttaa edelleen potilaan hoitoon hakeutumista.
Asiasanat: masennus, perusterveydenhuolto, tunnistaminen, seulontamittarit, laadullinen tutkimus
Jelkänen Annika & Liikanen Sanna. Masennuksen tunnistaminen perusterveydenhuollossa. DIAK Pohjoinen, Oulu, syksy 2012, 51 sivua, 2 liitettä. Diakonia-ammattikorkeakoulu. Hoitotyön koulutusohjelma, sairaanhoitaja (AMK).
Tutkimukset osoittavat, että masennuksen varhainen tunnistaminen ja hoitoon hakeutuminen parantavat toipumisennustetta. Masennuksen varhainen tunnistaminen on osa mielenterveyttä edistävää työtä. Hoitamattomana masennus vaikeutuu, pitkittyy ja uusiutumisriski kasvaa. Hoitoon hakeudutaan usein muun syyn kuin masennuksen takia.
Masennus ilmenee laajana oirekuvana, joka voi vaihdella eri ikäkausina. Perusoireita ovat pitkään jatkunut yhtäjaksoinen alakulo ja matala mieliala, jotka haittaavat päivittäistä arkea. Oireita ovat myös uniongelmat, syyllisyyden ja pelon tunteet, päihteiden väärinkäyttö ja ärtyneisyys. Masennuksen tunnistamisen apuna käytetään erilaisia mittareita, esimerkiksi BDI- ja DEPS- mittareita.
Opinnäytetyön tarkoitus on kuvailla, miten masennusta tunnistetaan peruster-veydenhuollossa. Sen lisäksi saamme tietoa siitä, käytetäänkö seulontamittareita tunnistamisen apuna ja mitkä tekijät vaikuttavat tunnistamiseen. Tavoitteenamme on kehittää masennuksen tunnistamista perusterveydenhuollossa, joka on osana mielenterveyden edistämistä. Opinnäytetyö on laadullinen tutkimus, joka on tehty yhteistyössä kahden Oulun seudun terveyskeskuksen kanssa. Aineisto kerättiin kyselylomakkeella vastaanottotyötä tekeviltä sairaanhoitajilta.
Tuloksista kävi ilmi, että sairaanhoitajat tunnistavat potilaan masennusta taita-vasti. He käyttivät tunnistamisen apuna suositeltuja seulontamittareita ja osasi-vat ohjata potilaan eteenpäin kartoitettuaan tilannetta. Sairaanhoitajat eivät kokeneet masennuksesta puhumista vaikeaksi, mutta myönsivät oireiden moninaisuuden ja lyhyiden vastaanottoaikojen vaikeuttavan tunnistamista. Opinnäytetyön tuloksista kävi ilmi, että tunnistamista helpottavat myös sairaanhoitajan kokemus ja ammattitaito. Kokonaisuudessaan voidaan sanoa sairaanhoitajien tunnistavan masentuneen ihmisen käyttäen Käypä hoito- suositusta, mutta lisäkoulutuksesta ja pidemmistä vastaanottoajoista olisi hyötyä. Masennuksen aiheuttama häpeä vaikeuttaa edelleen potilaan hoitoon hakeutumista.
Asiasanat: masennus, perusterveydenhuolto, tunnistaminen, seulontamittarit, laadullinen tutkimus