Digital treatment technologies and remote patient monitoring in diabetes nurse’s work

Abstract

Diabetes is a long-term illness which requires continuous self-care and monitoring from the diabetic person, and regular check-up visits to a healthcare professional. It can cause various side effects from stress and self-care burnout to uncomfortable symptoms of too low or too high blood glucose to additional diseases like kidney, neuro-logical and vascular ailments. While diabetes is a worldwide health issue, Finland has one of the highest occurrences of the disease in the world, and the cost of it has been shown to heavily affect the national economy in many ways. Diabetes treatment in public healthcare varies in quality and availability despite of efforts to create a uniform na-tional treatment path and guidelines for diabetics. Specialized nurses called diabetes nurses are among the frontline professionals caring for diabetic outpatient visits and developing diabetes treatment.

The aim of the study was to produce information on how diabetes nurses view digital treatment technologies of diabetes in Finland and identify the challenges they face in their work when using these technologies. There were no previous studies in Finland or internationally focusing specifically on the relationship of diabetes nurses to digital treatment technology devices and applications. The study was performed as a qualitative study by thematic inter-views. Six diabetes nurses from various hospital districts in Finland, both from basic and specialized healthcare units, took part in the interviews. Material based content analysis was used to analyse the interviews.

The results revealed a wide range of factors affecting the use of digital treatment technologies in diabetes care in Finland. Patient and healthcare staff attitudes, technology skills, motivation levels and treatment technology’s suita-bility to individual diabetic’s needs and circumstances were brought out as human factors in using or not using digital technologies. External factors included issues like diabetes nurses’ varied opportunities to affect procurement of treatment technologies at their work unit, cost of the devices, IT issues like compatibility of self-care devices with diabetic patient’s mobile phone, and privacy and data security issues of IT systems and in remote monitoring be-tween patient and healthcare unit. Tailored and continuous training and technical support for diabetes nurses was desired from digital treatment technology suppliers, as were studies and data demonstrating the concrete benefits for both the diabetic and for healthcare providers. Diabetes nurses had both positive and negative experiences and opinions of these factors, but the overall views were optimistic, and digital treatment technology was viewed as a standard, cost-effective, and necessary part of diabetes care in Finland in the future.

The results of the thesis can be used as a discussion opener to hear diabetes nurses’ and diabetics’ experiences and views on the benefits and challenges of digital diabetes care. Scientific studies on digital treatment technology of diabetes are non-existent in Finland and scarce internationally, so healthcare decision makers, medical technology suppliers and hospitals could use this study to reflect on the benefits, challenges and cost-effectiveness of these technologies, and facilitate open communication about and further research on these issues. The study could also advance best practice sharing between diabetes nurses and healthcare professionals, as it highlights differences in the quality and methods of diabetes care in different healthcare units and districts.

Tiivistelmä

Diabetes on pitkäaikainen sairaus, joka vaatii jatkuvaa itsehoitoa ja seurantaa diabeetikolta sekä säännöllisiä tarkastuskäyntejä terveydenhuollon ammattilaisen luona. Se voi aiheuttaa erilaisia haittavaikutuksia stressistä ja itsehoitoon väsymisestä epämiellyttäviin oireisiin liian matalasta tai liian korkeasta verensokerista johtuen aina lisäsairauksiin, kuten munuais-, neurologisiin ja verisuonitauteihin. Vaikka diabetes on maailmanlaajuinen terveysongelma, Suomessa on yksi maailman korkeimmista taudin ilmaantuvuuksista, ja sen kustannusten on osoitettu vaikuttavan voimakkaasti kansantalouteen monin tavoin. Julkisen terveydenhuollon diabeteksen hoito vaihtelee laadun ja saatavuuden suhteen huolimatta pyrkimyksistä luoda yhtenäinen kansallinen hoitopolku ja -ohjeet diabeetikoille. Diabeshoitajiksi kutsutut erikoistuneet sairaanhoitajat ovat diabeetikkojen avohoitokäyntejä hoitavien ja diabeteksen hoitoa kehittävien ammattilaisten etulinjassa.

Tutkimuksen tavoitteena oli tuottaa tietoa diabeteshoitajien suhtautumisesta diabeteshoidon digitaalisiin teknologioihin Suomessa ja siitä mitä haasteita he kohtaavat työssään käyttäessään näitä teknologioita. Aikaisempia tutkimuksia, joissa keskitytään nimenomaan diabeteshoitajien suhteeseen digitaalisen hoitoteknologian laitteisiin ja sovelluksiin ei ole tehty Suomessa tai kansainvälisesti. Tutkimus tehtiin kvalitatiivisena tutkimuksena teemahaastatteluilla. Haastatteluihin osallistui 6 diabeteshoitajaa Suomen eri sairaanhoitopiireistä, perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon yksiköistä. Haastattelujen analysointiin käytettiin aineistolähtöistä sisällönanalyysiä.

Tulokset paljastivat monenlaisia asioita, jotka vaikuttavat digitaalisen hoitoteknologian käyttöön diabeteksen hoidossa Suomessa. Potilaiden ja terveydenhoitohenkilöstön asenteet, teknologiaosaaminen, motivaatiotasot ja hoitoteknologian soveltuvuus yksittäisen diabeetikon tarpeisiin ja olosuhteisiin tuotiin esiin inhimillisinä tekijöinä digitaalisten teknologioiden käytössä tai käyttämättä jättämisessä. Ulkoisia tekijöitä olivat esimerkiksi diabeteshoitajien erilaiset mahdollisuudet vaikuttaa hoitoteknologioiden hankintaan työyksikössään, laitteiden kustannukset, tietotekniikkakysymykset, kuten itsehoitolaitteiden yhteensopivuus diabeetikkopotilaan matkapuhelimen kanssa, sekä yksityisyyttä ja tietoturvaa koskevat kysymykset järjestelmissä ja etäseurannassa potilaan ja terveydenhuollon yksikön välillä. Digitaalisen hoitoteknologian toimittajilta toivottiin räätälöityä ja jatkuvaa koulutusta ja teknistä tukea diabeteshoitajille, samoin kuin tutkimuksia ja dataa, jotka osoittaisivat konkreettiset hyödyt sekä diabeetikoille että terveydenhuollolle. Diabeteshoitajilla oli sekä positiivisia että negatiivisia kokemuksia ja mielipiteitä näistä tekijöistä, mutta kokonaisuutena näkemykset olivat optimistisia ja digitaalisen hoitoteknologian katsottiin olevan jatkossa vakiintunut, kustannustehokas ja välttämätön osa diabeteksen hoitoa Suomessa.

Opinnäytetyön tuloksia voidaan käyttää keskustelun avaajana diabeteshoitajien ja diabeetikoiden kokemusten ja näkemysten kuulemiseksi digitaalisen diabeteshoidon hyödyistä ja haasteista. Diabeteksen digitaalista hoitoteknologiaa koskevia tieteellisiä tutkimuksia ei ole tehty Suomessa, ja niitä on kansainvälisestikin vähän, joten terveydenhuollon päätöksentekijät, lääkinnällisen teknologian valmistajat ja sairaalat voisivat käyttää tätä tutkimusta näiden teknologioiden hyötyjen, haasteiden ja kustannustehokkuuden pohtimiseen ja mahdollistamaan avointa viestintää ja jatkotutkimusta näistä aiheista. Tämä tutkimus voisi myös edistää parhaiden käytäntöjen jakamista diabeteshoitajien ja terveydenhuollon ammattilaisten välillä, koska se tuo esiin eroja diabeteksen hoidon laadussa ja menetelmissä eri terveydenhuollon yksiköissä ja alueilla.