Etä-isä lastensa kasvattajana
Rantala, Terhi (2008)
Rantala, Terhi
2008
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-200806052714
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-200806052714
Tiivistelmä
Tämän opinnäytetyön aiheena oli tarkastella etä-isien mahdollisuutta olla lastensa kasvattajana. Työssä keskityttiin lasten ja isien tapaamisiin ja heidän yhdessäoloon, isien kasvatusajatuksiin sekä ammatillisuutta ajatellen isien tuensaantiin. Tavoitteeksi asetettiin kartoittaa, millaista etä-isänä on kasvattaa lastaan ja ymmärtää heidän elämäänsä lastensa kasvattajana. Tutkimus toteutettiin syksyllä 2006. Tutkimusmenetelmänä käytettiin kvalitatiivista eli laadullista tutkimusotetta. Tutkimustulokset koottiin puolistrukturoitujen kyselylomakkeiden avulla. Kyselylomake lähetettiin 25 etä-isälle, joista 12 etä-isää vastasi kyselyyn. Tutkimustuloksien tarkastelussa käytettiin induktiivista analyysia, jonka tarkoituksena on tarkastella aihetta monitahoisesti ja yksityiskohtaisesti. Opinnäytetyön tuloksissa todettiin, että etä-isä kykenee olemaan lastensa kasvattaja, jos siihen vain annetaan tilaisuus. Etä-isänä oleminen ei ole aivan yksinkertaista ja siihen vaikuttavat monet tekijät, kuten esimerkiksi huoltajuuden muoto, mahdollisuus tavata lapsia sekä äidin kanssa tekemä yhteistyö lasten kasvatuksessa. Vaikka etä-isä toimisi selkeästi kasvattajana ollessaan lastensa kanssa, ei häntä välttämättä oteta huomioon kasvattajana neuvoloissa, päivähoidossa ja kouluissa. Tutkimustuloksia tarkasteltaessa etä-isyys koettiin hyvin tärkeänä roolina elämässä. Eron jälkeen tiedostettiin isän roolin muuttuneen. Isyys koettiin selkeästi isänä olemisena eikä kaverisuhteena. Myös isyyden henkilökohtaiset heikkoudet tunnistettiin. Tutkimustuloksista kävi myös ilmi, että lyhyet tapaamiset vaikuttivat osaltaan etä-isyyden laatuun. Tuloksia tarkastellessa nähtiin kehittämiskohtia. Etä-isien ja heidän kanssaan työskentelevien tahojen välisessä yhteistyössä nähtiin parannettavaa. Myös etä-isien ja lasten muodostama perhe tulisi tunnustaa ja näin tukea paremmin lasten ja isien tapaamisia ja etä-isyyden onnistumista.